Kestävyyttä koskevan raportointisääntelyn yksinkertaistaminen loppusuoralla

Omnibus I sisälsi kaksi erillistä direktiiviä. Ensimmäinen, raportointivaatimusten aikataulua koskeva osa hyväksyttiin EU:ssa jo keväällä 2025 ja saatettiin osaksi Suomen lainsäädäntöä kirjanpitolain muutoksella.  

Tällä ”stop the clock” -direktiivillä pysäytettiin uusien CSRD:hen tai CSDDD:hen perustuvien velvoitteiden voimaantulo siksi ajaksi, kun EU:ssa käsitellään toista, näiden säädösten sisällöllistä muuttamista koskevaa direktiiviä.  

Käytännössä kellojen pysäyttäminen tarkoitti, että ns. toisen ja kolmannen aallon yhtiöiden, joiden tuli aloittaa CSRD:n mukainen raportointinsa 2025 ja 2026 tilikausien tiedoista, aloitus lykkääntyi kahdella vuodella eteenpäin. CSDDD:n osalta sen kansallinen voimaansaattaminen ja soveltamisen aloitus siirtyivät kumpikin vuodella eteenpäin vuosiin 2027 ja 2028. Kellojen pysäyttäminen tarkoitti CSDDD:n osalta käytännössä, valtiot saattoivat laittaa sen kansallisen implementoinnin toistaiseksi jäähylle. 

Nyt myös Omnibus I –paketin sisällöllinen muutostyö on käytännössä valmis. Euroopan parlamentti hyväksyi 16. joulukuuta 2025 sisällöllisiä muutoksia koskevan direktiivin tekstin ja neuvoston hyväksyntää odotetaan alkuvuodesta 2026. Muutosdirektiivi tulee voimaan 20 päivää sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 

Jäsenvaltioilla on tämän jälkeen 12 kuukautta aikaa saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään, pois lukien CSDDD:tä koskevat muutokset, jotka on saatettava kansalliseen lainsäädäntöön 26.7.2028 mennessä. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus säätää myös aikaisemmasta soveltamisaikataulusta siten, että muutokset voisivat tulla voimaan takautuvasti jo 1.1.2025 alkaen. Tätä koskeva kansallinen lainsäädäntötyö on kesken. Suomessa lakimuutokset esitellään kevään 2026 aikana. 

Muutostyö ei jäänyt pintaviilaukseksi, vaan kyse oli säädösten kantaviin rakenteisiin yltäneestä remontista. 

Raportointivelvollisuuden kynnysarvoja nostetaan merkittävästi. Jatkossa velvollisuus koskee EU-yhtiöitä, joiden osalta täyttyvät molemmat seuraavista: 

• liikevaihto yli 450 miljoonaa euroa ja  

• yli 1 000 työntekijää. 

Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi listatut pienet ja keskisuuret yritykset eivät enää kuulu CSRD:n soveltamisalaan, kun jatkossa kaikille yhtiöille sovelletaan näitä yhtenäisiä kynnysarvoja. Uudet kynnysarvot tulevat muutosdirektiivin mukaan voimaan vuoden 2028 raportoinnissa, eli koskien tilikauden 2027 tietojen raportointia, ellei kansallisesti säädetä nopeammasta aikataulustaEU:n ulkopuolisilla yrityksillä on omat erilliset kynnysarvonsa. 

Niin sanotut ensimmäisen aallon yritykset ovat olleet velvollisia laatimaan CSRD:n mukaisen kestävyysraportin tilikauden 2024 tiedoista alkaen. Tämä koskee yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä (PIE-yhteisöt).  

Kynnysarvojen nousun myötä myös osa jo raportoivista yhtiöstä tulee tippumaan pois pakollisen raportoinnin piiristä viimeistään tilikauden 2027 tietojen raportoinnin yhteydessä.  

Ei ole tarkoituksenmukaista, että yrityksellä on velvollisuus raportoida toistaiseksi, jos se tulee tippumaan pois pakollisen raportoinnin piiristä kahden vuoden päästä. Direktiivi sisältää mahdollisuuden siirtymäjärjestelyyn näille yrityksille. Käytännössä kansallisessa lainsäädännössä on jäsenvaltion niin halutessa mahdollista vapauttaa yritykset, jotka alittavat uudet kynnysarvot (liikevaihto yli 450 miljoonaa euroa ja yli 1000 työntekijää), jo tilikausien 2025 ja 2026 tietojen raportoinnista.  

Kansallinen sääntelytyö on tältä osin vireillä Suomessa. Loppusyksyllä 2025 lausuntopyyntöjen kohteena ollut hallituksen esitys sisältää mainitun vapautumismahdollisuuden. Hallituksen esitys on tämänhetkisen tiedon mukaan tulossa eduskunnan esittelyyn maaliskuun alussa viikolla 11. 

Koska asiaa käsitellään eduskunnassa vasta keväällä, kun yhtiökokouskausi on jo meneillään, on odotettavaa, että suurin osa ensimmäisen aallon yhtiöistä julkaisee kestävyysraporttinsa tänä keväänä viime vuoden tapaan, vaikka tulevan kansallisen lainsäädännön perusteella tämä ei olisikaan kaikille niistä enää pakollista.  

Taksonomiaraportointi on jatkossakin käytännössä sidoksissa CSRD:n soveltamisalaan. Lähtökohtana on, että vain CSRD:n piiriin kuuluvat yritykset ovat velvollisia raportoimaan myös taksonomia-asetuksen mukaisesti. Käänteisesti tämä tarkoittaa, että yritys, joka putoaa CSRD:n soveltamisalan ulkopuolelle, putoaa pääsääntöisesti myös pakollisen taksonomiaraportoinnin piiristä. 

Komission ajatuksena on, että pakollisen raportoinnin vähentyessä vapaaehtoinen raportointi vastaavasti lisääntyisi. Tämä liittyy myös siihen, että sidosryhmät, kuten sijoittajat, vakiintuneesti vaativat yhtiöiltä tietoja niiden toiminnan kestävyydestä ja vastuullisuudesta riippumatta siitä, ovatko ne CSRD:n piirissä vai eivät. 

CSRD:n alaiset yritykset raportoivat jatkossakin ESRS-standardin mukaisesti. Myös tätä standardia ollaan keventämässä, eli CSRD:n alaisilla yrityksillä on vähemmän raportoitavaa. ESRS-standardien uudistustyössä hyväksyttiin joulukuussa 2025 EFRAG:n lopulliset luonnokset. Nämä ovat kevään 2026 aikana komission tarkastelussa ja hyväksyttävänä, ennen kuin ne julkaistaan virallisesti EU:n virallisessa lehdessä. Lue lisää luonnoksista täältä.

CSRD:n ulkopuolelle jäävät yritykset voivat halutessaan raportoida standardoidusti , kevyemmän, vapaaehtoisen standardin mukaisesti (VSME). VSME eli Voluntary Sustainability Reporting Standards for SME’s on hyväksytty EFRAG:n toimesta jo joulukuussa 2024 ja komission virallisena suosituksena heinäkuussa 2025. VSME:n käyttöalaa laajennetaan alkuperäisestä, sillä jatkossa sen piirissä voisivat olla kaikki CSRD:n kynnysarvojen alle jäävät yhtiöt. Lue lisää täällä.

Lopullista versiota VSME:stä ei ole vielä julkaistu. Delegoitu säädös VSME:stä on hyväksyttävä neljän kuukauden kuluessa direktiivin voimaantulosta, ja standardeja tarkastellaan vähintään neljän vuoden välein. 

Ei liene estettä myöskään sille, että yritys, joka ei enää kuuluisi korotettujen kynnysarvojen myötä pakollisen CSRD-raportointivelvollisuuden piiriin, voisi oma-aloitteisesti sitoutua julkistamaan kestävyystietonsa samassa laajuudessa kuin raportointivelvolliset. Tämä edellyttää kuitenkin huolellista harkintaa, sillä standardien ja raportointisäännösten soveltaminen osittain ei todennäköisesti olisi mahdollista, vaan tällöin tulisi soveltaa kaikkia laissa olevia vaatimuksia. 

CSRD:n päivitys tuo mukanaan arvoketjun suojan (value chain cap). Tällä kevennetään pienempien yritysten hallinnollista taakkaa. 

Sen tarkoituksena on rajoittaa sitä, kuinka laajasti CSRD:n soveltamisalaan kuuluvat yritykset voivat vaatia kestävyysraportointia varten tietoja sellaisilta arvoketjunsa yrityksiltä, jotka eivät itse kuulu CSRD:n soveltamisalaan. Näitä yrityksiä kutsutaan suojatuiksi yrityksiksi (protected undertakings). 

Tuleva VSME-standardi on keskeisessä roolissa myös tämän suojauksen osalta. Käytännössä arvoketjun yritykset, joilla on tilikauden aikana keskimäärin enintään 1000 työntekijää, voivat kieltäytyä tietopyynnöistä, jotka ylittävät VSME-standardissa vaaditun tietosisällön. Suojatuilla yrityksillä on tämä kieltäytymisoikeus riippumatta siitä, raportoivatko ne itse vapaaehtoisen VSME-standardin mukaisesti vai eivät. 

Sopimusehdot, jotka velvoittavat VSME-standardin tietosisällön ylittävään tiedonjakamiseen, ovat suojattujen yritysten osalta pätemättömiä lain nojalla. Tämä koskisi esimerkiksi yleisiin sopimusehtoihin sisällytettyjä velvoitteita jakaa tietoa CSRD-raportointia varten, siltä osin kuin VSME-standardin mukainen taso ylittyy. 

Lisäksi, jos raportoiva yritys pyytää suojatulta arvoketjun yritykseltä tietoja, jotka ylittävät VSME-standardin vaatimukset, raportoivan yrityksen on nimenomaisesti yksilöitävä, mitkä pyydetyt tiedot ylittävät VSME-standardin sisällön, sekä ilmoitettava yritykselle sen lakisääteisestä oikeudesta kieltäytyä tällaisten lisätietojen toimittamisesta. 

Rajoitus koskee ainoastaan CSRD:n mukaista kestävyysraportointia varten tehtävää tiedonkeruuta. Toisin sanoen, tämä arvoketjun suoja ei vaikuta tietojen keruuseen esimerkiksi CSDDD:n tai useiden muiden säädösten sisältämän huolellisuusvelvoitteen (due diligence) täyttämiseksi. 

Suoja ei myöskään estä yrityksiä jakamasta tietoja vapaaehtoisesti.  

Yritysvastuudirektiivi CSDDD:n soveltamisala rajoittuu jatkossa EU-yritysten osalta niihin, joilla on  

• yli 5 000 työntekijää ja 

• yli 1,5 miljardin euron nettoliikevaihto maailmanlaajuisesti. 

Soveltamisalaa rajattiin merkittävästi ja se poikkeaa myös CSRD:n vastaavasta. Aiemman CSDDD koski yrityksiä, joilla oli yli 1 000 työntekijää ja yli 450 miljoonan euron nettoliikevaihto. 

Franchising- ja lisenssitoiminnan kynnysarvot nousevat 22,5 miljoonasta eurosta 75 miljoonaan euroon (rojaltit) ja 80 miljoonasta eurosta 275 miljoonaan euroon (maailmanlaajuinen liikevaihto). 

CSDDD:n muutokset selkeyttävät ja keventävät yritysten huolellisuusvelvoitteita erityisesti ihmisoikeuksille ja ympäristölle haitallisten vaikutusten tunnistamisen osalta.  

Yritysten on jatkossa tehtävä rajausarviointi (scoping exercise) omasta toiminnastaan, tytäryhtiöistään sekä suorista ja epäsuorista liikekumppaneistaan. Arviointi tehdään yleisellä tasolla ja sen tarkoituksena on tunnistaa ne toiminnan alueet, joilla haitalliset vaikutukset ovat todennäköisimpiä tai vakavimpia. Toimitusketjuja ei enää tarvitse kartoittaa yksityiskohtaisesti toimijakohtaisesti, eikä kaikkien vaikutusten tunnistaminen yksittäisten yritysten tasolla ole enää pakollista. 

Huolellisuusarviointi perustuu jatkossa ainoastaan kohtuudella saatavilla olevaan tietoon, millä pyritään vähentämään erityisesti pienten liikekumppaneiden hallinnollista kuormitusta. Rajaustyön tuloksena syntyy riskiperusteinen kokonaiskuva, jonka perusteella yritysten on tehtävä syvällisempi arviointi (in-depth assessment) niillä alueilla, joilla riskit ovat merkittävimpiä.  

Tietopyyntöjä liikekumppaneille saa esittää syvällisemmän arvioinnin yhteydessä vain silloin, kun ne ovat välttämättömiä, ja alle 5 000 työntekijän liikekumppaneilta tietoja voidaan pyytää vain, jos niitä ei kohtuudella ole saatavissa muualta. Jos yhtä todennäköisiä tai vakavia riskejä esiintyy useilla tasoilla, yritykset voivat priorisoida suoriin liikekumppaneihin liittyvät vaikutukset. 

Haitallisten vaikutusten käsittelyssä CSDDD säilyttää kaksivaiheisen mallin: alkuvaiheen toimenpiteet ja jatkotoimenpiteet. Yritysten on ryhdyttävä toimiin haitallisten vaikutusten estämiseksi tai lopettamiseksi esimerkiksi toimintasuunnitelmien ja sopimuksellisten takeiden avulla. Jos alkuvaiheen toimenpiteet eivät ole riittäviä, yritysten on toteutettava jatkotoimenpiteitä. Aiempi velvollisuus päättää liikesuhde viimeisenä keinona on poistettu, vaikka jäsenvaltiot voivat edelleen säätää tästä kansallisesti. 

Muutosten myötä CSDDD:stä poistuu kokonaan velvollisuus laatia ja panna täytäntöön Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukainen ilmastosiirtymäsuunnitelma (climate action plan).  

Direktiivistä on poistettu EU:n laajuinen yhdenmukaistettu vastuusääntely. Jäsenvaltioiden on kuitenkin taattava, että CSDDD:n rikkomisista voidaan saattaa vastuuseen, mutta ne voivat tehdä tämän oman kansallisen vastuusääntelynsä puitteissa. 

Jäsenvaltiot päättävät siten itse vastuun edellytyksistä, kuten syy-yhteydestä ja vastuun kohdentamisesta. Käytännössä kanteiden menestymismahdollisuudet tulevat vaihtelemaan jäsenvaltioittain. 

Velvollisuus sallia ryhmäkanteet on myös poistettu. Myös tältä osin oikeudellinen riski vaihtelee jäsenvaltioittain, sillä joissain valtioissa ryhmäkanteet ovat jo nyt mahdollisia. 

Seuraamusten osalta enimmäissakon prosenttiosuutta on alennettu. Aiemman CSDDD-version mukaan enimmäissakon oli oltava vähintään 5 % maailmanlaajuisesta nettoliikevaihdosta. Uuden version mukaan enimmäissakko saa olla enintään 3 % maailmanlaajuisesta nettoliikevaihdosta.  

Omnibus I -uudistukset muuttavat merkittävästi yritysten asemaa suhteessa kestävyysraportointiin ja huolellisuusvelvoitteisiin. Monelle yritykselle keskeinen kysymys ei ole enää vain miten raportoida, vaan myös pitääkö ylipäätään raportoida, ja missä laajuudessa. Samalla sopimuksiin, arvoketjuun ja vapaaehtoiseen raportointiin liittyvät kysymykset edellyttävät ennakointia. 

Fondia tarjoaa selkeän kestävyyssääntelyn katsauksen, joka on räätälöity juuri teidän yrityksenne kokoon, toimialaan ja arvoketjuun. Me Fondialla autamme varmistamaan, että teette juuri ne toimenpiteet, jotka ovat teille aidosti tarpeen.