Oikeudenkäyntijuristin näkökulma EU:n kestävää toimintaa koskevaan huolellisuusvelvoitteeseen (Corporate Due Diligence)

Euroopan komission esittämä direktiiviehdotus kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta odottaa vielä Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston hyväksyntää (lue kollegani Elina Honkajuuren blogikirjoitus direktiiviehdotuksesta⁠).

Riidanratkaisijan näkökulmasta esitän huolellisuusvelvoitteesta seuraavat näkökohdat:

1. Koska huolellisuusvelvoitetta koskevan lainsäädännön lopullisesta sisällöstä ei vielä ole tietoa, on vielä liian aikaista arvioida sitä, kuinka suuren oikeudenkäyntiriskin huolellisuusvelvoite tulee aiheuttamaan yrityksille. Huolellisuusvelvoitetta koskevat lait tulevat varmuudella sisältämään porsaanreikiä, joita yritykset voivat yrittää hyödyntää. Jos yritys pyrkii menemään siitä, mistä aita on matalin ja tekemään ainoastaan kosmeettisia muutoksia toimintaansa, se ottaa kuitenkin riskin siitä, että sen vastuullisuus tullaan enenevissä määrin kyseenalaistamaan niin rahoittajien, asiakkaiden kuin omistajienkin taholta.

2. Yrityksen kannalta ei riitä, että yritys pystyy vakuuttamaan tuomioistuimen yksittäisessä tapauksessa huolellisuusvelvoitteen täyttämisestä, vaan sen tulee vakuuttaa myös laajempi yleisö toimintansa vastuullisuudesta. Yrityksen edun mukaista ei ole, että sen vastuullisuuden kyseenalaistava oikeusjuttu on julkisuuden valokeilassa todennäköisesti vuosien ajan - vaikka yritys saisikin lopulta oikeusjutussa puhtaat paperit. 

3. Huolellisuusvelvoite lisää yritysten riskiä joutua (väitetystä) huolimattomuudestaan tikunnokkaan julkisuudessa. Jotta yritys ei kritiikin edessä lamaannu tai joudu loputtomaan kriisiviestintäkierteeseen, voisi olla hyödyllistä hyväksyä ajatus siitä, että yrityksen omaa näkemystä vastuullisuudesta kyseenalaistetaan. Vastuullisuutta koskeva julkinen keskustelu olisi myös hyvä nähdä välttämättömänä edellytyksenä sille, että vastuullisuudesta voi tulla yrityksille kilpailuvaltti.

4. Jos toisella puolella maailmaa tapahtunutta väärinkäytösepäilyä ratkaistaan suomalaisessa tuomioistuimessa, korostuu tarve ymmärtää ja yhteensovittaa erilaisia kulttuuritaustoja ja arvoja. Esimerkiksi suomalaiselle juristille voi olla vaikeaa tunnistaa asiantuntijaksi vieraan kulttuurin edustajaa, jolla ei ole muodollista koulutusta ja jonka osaamisala on suomalaisittain vieras. Hyvä juristi osaa esittää monimutkaisetkin asiat yksinkertaisesti ja tiedostaen, että oman kulttuuriympäristön oletukset eivät välttämättä päde toisessa kulttuurissa.

Huolellisuusvelvoitteen todelliset vaikutukset tulevat selville vasta kun direktiivin valmistelu on edennyt ja lainsäädännön lopullinen sisältö on julki. Oman liiketoiminnan muuttaminen kestävään suuntaan kannattaa aloittaa kuitenkin viimeistään nyt, koska muutoksen toteuttaminen tulee viemään aikaa, ja siitä saa kilpailuedun vain toimimalla kilpailijoita nopeammin ja paremmin.