Yritysvastuulainsäädäntö- kun vapaaehtoiset toimet eivät enää riitä

EU law

Euroopan komissio julkaisi viime viikolla  lainsäädäntöehdotuksensa yritysten kestävyydestä ja asianmukaisesta huolellisuudesta eli EU:n yritysvastuulainsäädännöstä. Usein vastuullisuudella tarkoitetaan yrityksen lakisääteisten velvoitteiden ylittäviä vapaaehtoisia toimia ympäristön ja yrityksen sidosryhmien hyväksi, kuten kollegani Satu Relander kirjoittaa blogissaan Yritysvastuulaki ja vastuullisuuden sääntely. Hän tuo blogissaan esille sitä, kuinka vastuullista toimintaa koskevaa lainsäädäntöä ja viranomaissäätelyä tulee entistä enemmän yrityksen valitsemien vapaaehtoisten toimien ja järjestelmien rinnalle. Ja nyt sääntely on johtanut ensimmäiseen EU-tason ehdotukseen yleiseksi yritysvastuulainsäädännöksi. Nähtäväksi jää, miten se tullaan vastaanottamaan ja kuinka nopeasti se lopulta etenee. Ehdotus kuitenkin osoittaa, että sääntely on mahdollista ja se tulee tapahtumaan.

Ehdotus konkretisoi velvoitteita, joita yrityksiltä edellytetään ihmisoikeuksien ja ympäristöasioiden huomioimisessa toiminnassaan. Yritysten tulee tunnistaa, ehkäistä, lieventää ja puuttua ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuviin ongelmiin. Tämän lisäksi edellytetään hyvää hallintotapaa ja johtamisjärjestelmää. Käytännössä siis edellytetään konkreettisia prosesseja ja toimintatapoja. Useimmiten suuret yritykset ovat ottaneet käyttöön due diligence -prosesseja, jotka tarjoavat niille kilpailuetua. Tämä vastaa kasvaviin markkinapaineisiin toimia kestävästi, koska näin vältetään ei-toivottuja maineriskejä niin kuluttajia kuin sijoittajia kohtaan, jotka ovat yhä tietoisempia kestävästä kehityksestä. Nämä prosessit perustuvat kuitenkin vapaaehtoisiin standardeihin eivätkä johda lailliseen varmuuteen seurauksista yrityksille tai uhreille, jos vahinko sattuu. Yritysten vapaaehtoisilla yritysvastuutoimilla ei ole myöskään saavutettu tarpeeksi myönteistä kehitystä laajassa mittakaavassa.

Useissa maissa kehitellään lisäksi omaa kansallista sääntelyä. Koska yritykset toimivat globaalisti ja vähintään toimitusketjut ovat rajojen ylittäviä, tuo EU-tasoinen sääntely oikeusvarmuutta markkinoille. Nyt kyseessä oleva lakiehdotus täydentää jo monia olemassa olevia direktiivejä ja ehdotuksia, joilla pyritään turvaamaan niin ihmisoikeuksia kuin ympäristöä, mutta jotka ovat usein toimialakohtaisempia, kuten sääntely mineraalien ja metallien hyödyntämisestä, metsähakkuista jne. Paljon on puhuttu viime aikoina myös kestävyysraportointivelvoitteista, joista kirjoittavat tarkemmin Jussi Salon ja Hilda Ahlgrenin blogissaan kestävä rahoitus ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Nyt kyseessä oleva ehdotus ei muuta näitä aikaisempia direktiivejä tai ehdotuksia ja ehdotuksen ollessa ristiriidassa sovelletaan näitä aikaisempia säädöksiä, jotka ovat enemmän toimialakohtaisia ja siksi spesifisempiä.

Nyt julkistetussa ehdotuksessa on otettu huomioon pienempien yritysten rajalliset resurssit laatia isoja due diligence- prosesseja ja niinpä soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu EU:ssa toimivat yritykset, joissa on alle 500 työntekijää tai joiden liikevaihto on alle 150 miljoonaa maailmanlaajuisesti. Jos yritys toimii niin sanotulla korkean vaikutuksen sektorilla ja sillä on 250 työntekijää ja liikevaihto ylittää 40 miljoonaa euroa maailmanlaajuisesti, sovelletaan säännöksiä myös kyseisiin yrityksiin, tosin kaksi vuotta myöhemmin.

Käytännössä yritysten tulisi toteuttaa ihmisoikeuksien ja ympäristön due diligence- arviointi seuraavasti:

  • intergroida due diligence yritysten sisäisiin käytänteisiin (policies)

  • Tunnistaa todelliset ja mahdolliset haittavaikutukset

  • estää ja lieventää mahdolliset haittavaikutukset sekä lopettaa todelliset haittavaikutukset ja vähentää niiden laajuutta

  • perustaa ja ylläpitää valitusprosessi

  • Monitoroida due diligence- käytäntöjen ja toimien tehokkuutta ja

  • tiedottaa julkisesti due diligence- prosessinsa.

Lisäksi ehdotuksessa todetaan, että soveltamisalaan kuuluvien isompien yritysten on hyväksyttävä suunnitelma varmistaakseen, että liiketoimintamalli ja strategia ovat yhteensopivia Pariisin sopimuksen sitoumuksen kanssa rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen.

Ja kuten säännöksissä aina, on ehdotuksessa säädelty myös sitä, miten velvoitteita valvotaan ja miten niiden rikkominen sanktioidaan. Sanktioiden suuruuteen vaikuttaa yrityksen liikevaihto. Lisäksi todetaan, että vahingonkärsijöillä on mahdollisuus ryhtyä oikeustoimiin vahingoista, jotka olisi voitu välttää yrityksen asianmukaisilla due diligence -toimenpiteillä.

Ehdotus direktiiviksi yritysten kestävän kehityksen due diligencesta esitetään Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi. Kun direktiivi on hyväksytty, jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään ja toimittaa asiaankuuluvat tekstit komissiolle.

Yritysvastuutiimimme Fondialla seuraa tätä lainsäädäntöhanketta ja autamme jo nyt asiakkaitamme tunnistamaan, luomaan ja valvomaan omaa kestävää kehitystään. Kyse ei ole vain yrityksen oman toiminnan vastuullisuudesta, vaan vaatimuksia kohdistetaan yhä laajemmin myös yritysten yhteistyökumppaneille ja sopimusketjuissa.  

 

Lisätietoja saa Elina Honkajuurelta,

Yritysvastuutiimin vetäjältä.