Ilmasto ja hiilimarkkinat juridisessa viitekehyksessä – miten navigoida eteenpäin?
)
Kompensoitko päästösi muutama vuosikymmen sitten tai edes 2000-luvun alkuvuosina? Todennäköisesti et, koska termit kuten ”ilmastoneutraali”, ”hiilineutraali”, ”CO2-vapaa”, ”CO2-kompensoitu” ja monet muut vastaavat ovat nousseet keskusteluun ja muotoutuneet konkreettisiksi toimiksi vasta 2010-luvun puolella. Vapaaehtoisten ilmastotekojen toteuttamistavat ja niistä viestiminen ovat tämän vuosikymmenen iso teema ja niiden merkitys kasvaa jatkuvasti. Ilmastonmuutokseen liittyvä ympäristöhuoli ja erilaisten toimien vaikutukset ilmastoon muokkaavat markkinaa uudella tavalla. Samalla liiketoimintakenttä muuttuu, kun eri yritystoimijat ovat monenlaisten uusien kysymysten mutta myös mahdollisuuksien äärellä.
Ilmastotekojen ympärille uusia liiketoimintamalleja
Vapaaehtoiset ilmastoteot ovat yksi keino edistää ilmastotyötä Suomessa ja maailmalla. Ilmastotekojen ympärille on kehittynytkin kokonaan uusia liiketoimintamalleja, jotka hakevat muotoaan myös regulaation näkökulmasta. Esimerkiksi päästökompensaatioita tai vapaaehtoisia hiilimarkkinoita ei tällä hetkellä säännellä suoraan kansallisesti eikä EU-tasolla. Juridisesti tarkasteltuna liikutaan ympäristöoikeuden, ilmasto-oikeuden ja toisinaan kuluttajasääntelyn välimaastossa. Samalla kun tarkastelu osuu vastuullisuusoikeuden ytimeen, on pohdittava vapaaehtoisuuden ja pakottavan regulaation keskinäistä suhdetta osana kokonaisuutta. Varsinaisten tekojen lisäksi on olennaista, miten asioista viestitään eli miten esitetään ilmastoväittämiä. Yritysten ilmastoväittämällä tarkoitetaan esimerkiksi lupausta tuotteiden tai palveluiden hiilineutraaliudesta. Erityisesti viime aikoina näihin on liittynyt paljon epäselvyyttä ja epäilyjä myös ”viherpesusta”.
(Lue lisää blogistamme: ”Hiilineutraali”, ”vastuullinen”, ”ekologinen” – mitä saa sanoa markkinoidessaan?)
Opas linjaamaan käytäntöjä
Suomessa ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat julkaisseet 1.2.2023 oppaan vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyvistä käytännöistä [1]. Oppaassa linjataan reunaehtoja hiilimarkkinoille, mutta kyse ei ole sitovasta sääntelystä vaan enemmänkin keinosta selkeyttää oikeudellisesti monimutkaista toimintakenttää. Oppaan tavoitteena on hyviä käytäntöjä linjamaalla parantaa kotimaisten hiilimarkkinoiden luotettavuutta ja luoda yrityksille mahdollisuus kotimaisiin ilmastotekoihin.
Uuden oppaan tavoitteena on parantaa kotimaisten hiilimarkkinoiden luotettavuutta ja tuoda työkaluja sekä yrityksille että kuluttajille. Oppaaseen on koottu hiilimarkkinoiden kansainvälisiä hyviä käytäntöjä, joiden käyttöönottoon kannustetaan Suomessa. Kansainvälisten käytäntöjen lisäksi opas kuvaa ilmastoyksiköihin ja -väittämiin vaikuttavaa EU-sääntelyä. Oppaassa myös linjataan, että hyvien käytäntöjen mukaisesti kaikkien toimijoiden tulisi ensisijaisesti vähentää omia päästöjään ja pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Omia ilmastotoimia voi täydentää tukemalla muiden tahojen tarjoamia sellaisia vapaaehtoisia ilmastotekoja, jotka eivät muuten toteutuisi.
Ilmastoyksiköiden minimikriteerit
Keskeinen osa uuden oppaan linjaamia hyviä käytäntöjä liittyy vapaaehtoisia ilmastotekoja koskevien ilmastoväittämien perusteena käytettäviin ilmastoyksiköihin. Ilmastoväittämien esittämiseksi tulee käyttää ilmastoyksiköitä, jotka täyttävät kansainvälisesti vakiintuneet minimikriteerit. Ilmastoyksiköllä tarkoitetaan yhtä hiilidioksidiekvivalenttitonnia vastaavaa sertifioitua hillintätulosta. Hillintätulos puolestaan voi olla sekä kasvihuonekaasujen vähennys tai hiilenpoistojen lisäys.
Juridisesti tarkasteltuna toimintakenttä on haastava, kun käsitteet ovat epätäsmälliset. Oppaan avulla pyritään tarjoamaan tähän kokonaisuuteen selkeytystä. Vaikka opas ei olekaan osa sitovaa sääntelyä tai soveltamisohjausta vaan nimensä mukaisesti ohjeistustason dokumentti, sen avulla saadaan markkinaa todennäköisesti yhdenmukaistettua ja yhteistä kieltä selkeytettyä. Tätä kautta kompensaatioita käyttäville ja niiden avulla vaikutusta tavoitteleville tahoille saadaan, jos ei oikeusvarmuutta, niin ainakin jonkin verran parempi ymmärrys toimien todellisesta vaikuttavuudesta.
Yksi keskeinen minimikriteeri ilmastoväittämän todistamiseen käytetyille yksiköille on muun muassa lisäisyys, mikä tarkoittaa sitä, että yksikön tuottavaa hanketta ei olisi tapahtunut esimerkiksi lainsäädännön vaatimuksesta tai taloudellisesti kannattavasti. On myös tärkeää, että yksiköiden tuottaman ilmastohyödyn tulee olla aito, selkeästi pysyvä sekä todennettavissa. Lisäksi kaksoislaskentaa tulee välttää, eli samaa ilmastoyksikköä ei tulisi käyttää useaan otteeseen tai useaan eri tavoitteeseen. Kaksoislaskenta on juridisesti kokonaisuus, jonka osalta on erityisiä täsmennystarpeita, koska laskenta voi vaikuttaa paitsi toimijakohtaisesti, myös kansallisten päästövähennystavoitteiden yhteydessä. Yritykset voivat välttää kaksoislaskennan valtion kanssa esimerkiksi tekemällä markkinoinnissaan nk. ilmastotukiväittämiä, jolloin käytetyt yksiköt auttavat myös Suomea kohti kansallista hiilineutraalisuustavoitetta.
Hiilenpoistoja koskeva sääntelykehitys EU-tasolla
EU:sta on lisäksi tulossa lisää sääntelyä hiilimarkkinoiden toimintaan liittyen. EU-tasolla on valmistelussa asetus hiilenpoistojen sertifioinnista. Euroopan komissio julkaisi loppuvuodesta 2022 asetusehdotuksen sertifiointikehyksestä, ja ehdotus on parhaillaan lainsäädäntöprosessissa. Sääntelyssä luotavan sertifioinnin kautta on tarkoitus luoda viitekehys EU jäsenvaltioiden hiiliyksiköiden tuotannolle, menetelmille ja kaupankäynnille. Hiilenpoistot asetusehdotuksen yhteydessä tarkoittavat keinoja poistaa hiilidioksidia ilmakehästä sekä maankäyttösektorin, eli maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön, hiilensidonnalla että teknologisin menetelmin, ja niillä on suora linkki hiilimarkkinoiden toiminnalle [2]. LINKKI alaviitteeseen
Hiilenpoistojen ja päästövähennyksien ohjauksen selkeyttäminen on olennainen keino kannustaa toimijoita kehittämään vihreitä hankkeita. Jotta asetetut hiilineutraalisuus- ja biodiversiteettitavoitteet on mahdollista saavuttaa ja välttää riski viherpesusta, on tehtävä konkreettisia toimia. Hiilenpoiston ohjauksen on tarjottava keinot lisätä aidosti tavoitteiden mukaista vaikutusta siten, että hiilihyvitykset tosiasiallisesti lisäävät päästöjen vähennystä, ovat todennettavissa olevia ja toimijalla on yksinoikeus niiden käyttöön.
Vastuullisuusjuristimme seuraavat alan sääntelyn kehitystä proaktiivisesti, ja auttavat arvioimaan nykyisen ja tulevan sääntelyn vaikutuksia liiketoiminnan kannalta.
