Mitä kestävyystyölle tapahtuu regulaation jälkeen?

Blogin ovat kirjoittaneet Netta Skön ja Antti Isokangas (viestintäkonsultti, Ali Consulting).
Kestävään liiketoimintaan liittyvä keskustelu on ollut viime vuosina sääntelyvetoista. Viime vuoden eurovaalien jälkeen olemme kuitenkin nähneet, että lainsäädännön toimeenpanossa ja aikatauluissa on ollut jarruttelua ja epätietoisuutta. Esimerkiksi raportointivelvoitteet eivät ole kadonneet mihinkään, mutta niitä katsotaan nyt uusin silmin.
Vaikka sääntelyn paineet hetkellisesti hellittäisivät, tarve kehittää liiketoimintaa entistä kestävämmäksi ei ole kadonnut mihinkään. Teemaan liittyvä viestintä on kuitenkin ollut epäjohdonmukaista, ja moni yritys on tasapainoillut lainsäädännön riskien ja mahdollisuuksien sekä lisäarvotekijöiden välillä. Yritykset ovat samanaikaisesti sekä kritisoineet arvoketjusääntelyä että lähteneet viemään sitä käytäntöön.
Liiketoiminnan, sopimusten, riskienhallinnan ja tiedonkeruun käytännöt ovat jo muuttuneet, eikä sääntelyn aiempaa hitaampi eteneminen vaikuta tähän kehitykseen. Tempoilu on kuitenkin vaikeuttanut ennakointia ja kokonaiskuvan hahmottamista. Jatkuvasti muuttuvassa sääntely-ympäristössä ei ole vain päällä tai pois -vaihtoehtoja, vaan useita eri vaihtoehtoisia toimintamalleja, joista yritysten tulee nyt valita.
Samanaikaisesti moni planetaarinen mittari ja raja on ylitetty tai ylittymässä, ja on odotettavissa, että kilpailu monista kriittisistä raaka-aineista ja muista tuotannontekijöistä muuttuu lähivuosina entistä kovemmaksi. Kestävyysliitännäiset riskit kääntyvät yhä enemmän suoriksi liiketoimintariskeiksi. Liiketoiminnan varautumisesta arvaamattomasti muuttuvaan liiketoimintaympäristöön tulee myös siksi jatkuvasti tärkeämpää.
