Vaihtoehtorahastojen hoitajia koskeva sääntely muuttuu
)
Tausta
Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet direktiivin (EU) 2024/927, joka tuo muutoksia vaihtoehtorahastojen hoitajia koskevaan sääntelyyn. Direktiivi tunnetaan nimellä AIFMD 2.0 ja se tulee saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 16. huhtikuuta 2026 mennessä. Direktiivin tavoitteena on lisätä läpinäkyvyyttä, parantaa sijoittajansuojaa ja edistää kestävää kasvua kehittämällä luottomarkkinoita.
Alkuperäinen AIFM-direktiivi (”AIFMD”) annettiin vuonna 2011, ja sitä on sovellettu EU:ssa vuodesta 2013 alkaen. Alkuperäisen direktiivin tarkoituksena oli luoda yhtenäiset säännöt vaihtoehtorahastojen hoitajille EU:ssa. AIFMD:n avulla pyrittiin vähentämään järjestelmäriskejä ja suojaamaan sijoittajia.
EU-komissio julkaisi vuonna 2018 raportin, jossa arvioitiin AIFMD:n toimivuutta ja nostettiin esiin muutostarpeita. Raportin pohjalta käynnistettiin AIFMD:n uudistusprosessi. Vaikka direktiivi on nyt julkaistu, saavat tietyt direktiivin mukaiset muutokset tarkemman sisältönsä vielä osin keskeneräisestä alemman asteisesta sääntelystä ja Suomen lainsäätäjän ratkaisuista niiltä osin kuin direktiivi mahdollistaa kansallisen liikkumavaran.
AIFMD 2.0 tuo mukanaan muutoksia lainanantoon, tehtävien ulkoistamiseen, tiedonantovelvoitteisiin, likviditeetin hallintaan sekä säilytysyhteisöpalvelujen tarjoamiseen.
AIFMD 2.0 aiheuttaa muutoksia myös UCITS-direktiiviin, mutta käsittelemme tässä ainoastaan keskeisimpiä AIFMD 2.0:aan sisältyviä uusia velvoitteita ja niiden vaikutuksia vaihtoehtorahastojen hoitajille. Valtaosaa muutoksista sovelletaan ainoastaan toimiluvallisiin vaihtoehtorahastojen hoitajiin.
Keskeiset muutokset
Lainanantorahastot
Pankit ovat perinteisesti hallinneet luottomarkkinoita. Pankkeihin kohdistuvien sääntelypaineiden kasvaessa myös muut markkinatoimijat ovat kuitenkin ottaneet vähitellen kasvavaa roolia luottojen myöntämisessä. AIFMD 2.0:ssa huomioidaan tämä kehitys ja pyritään ylläpitämään luottomarkkinoiden vakautta asettamalla lainanantorahastoille osin samankaltaisia sääntelyvelvoitteita kuin pankeille.
AIFMD 2.0:n myötä lainanantoa harjoittavia vaihtoehtorahastoja koskeva sääntely muuttuu olennaisesti. Tähän asti lainanantorahastoja on käsitelty samalla tavalla kuin muitakin vaihtoehtorahastoja. Nyt lainanantorahastoille asetetaan erityisiä vaatimuksia riskienhallinnan, velkavivun (engl. leverage) rajoittamisen ja likviditeetinhallinnan suhteen.
Uudessa sääntelyssä lainanantorahastoina pidetään rahastoja, joiden sijoitusstrategian ydin muodostuu luottojen myöntämisestä tai joiden liikkeeseen laskemien lainojen nimellisarvo on vähintään 50 % rahaston nettovarallisuudesta. Uudet määräykset koskevat erityisesti riskienhallintaa, velkavivun rajoittamista ja likviditeetin säilyttämistä.
Lainanantorahastojen hoitajien on otettava käyttöön tehokkaat toimintaperiaatteet ja prosessit koskien luottojen myöntämistä ja luottoriskin arviointia. Prosesseja tulee lisäksi tarkastella ja päivittää vähintään kerran vuodessa. Uusi sääntely sisältää myös vaatimuksen ns. riskinpidätysmekanismista; lainanantorahaston on jatkuvasti säilytettävä 5 % niiden luottojen nimellisarvosta, jotka se on myöntänyt ja myöhemmin myynyt jälkimarkkinoilla. Enimmäislainamäärä yhdelle lainanottajalle on 20 % rahaston pääomasta, jos velallinen on finanssilaitos, yhteissijoitusyritys tai toinen vaihtoehtorahasto. Sääntelyssä kielletään lainananto mm. vaihtoehtorahaston hoitajalle tai sen henkilöstöön kuuluvalle sekä rahaston säilytysyhteisölle.
Vaihtoehtorahaston hoitajan on varmistettava, että sen hoitaman avoimen lainanantorahaston hyödyntämä velkavipu on enintään 175 %. Suljetun lainanantorahaston kohdalla velkavipu saa olla enintään 300 %.
Jäsenvaltio saa halutessaan kieltää lainanantorahastoja myöntämästä alueellaan luottoja kuluttajille. Suomen kanta asiaan ei ole tässä vaiheessa tiedossa.
Ulkoistamista koskevat vaatimukset tiukentuvat
AIFMD 2.0 säilyttää mahdollisuuden toimintojen ulkoistamiseen, mutta tiukentaa ulkoistusten valvontaan, hallinnointiin ja raportointiin liittyviä vaatimuksia.
Vaihtoehtorahastojen hoitajien on jatkossa raportoitava valvovalle viranomaiselle merkittävästi nykyistä enemmän ulkoistamisjärjestelyihinsä liittyviä tietoja.
Nykytilanteesta poiketen ulkoistuksiin liittyvät velvoitteet soveltuvat jatkossa kaikkiin vaihtoehtorahastojen hoitajien AIFMD:n I liitteessä lueteltuihin tehtäviin, kuten markkinointiin, hallintoon ja rahaston varoihin liittyviin toimenpiteisiin.
Nykyiselläänkin vaihtoehtorahastojen hoitajan on pystyttävä osoittamaan, että taho, jolle toiminto on ulkoistettu, on pätevä ja kykenevä suorittamaan kyseiset tehtävät. Jatkossa lisävaatimuksena on, että ulkoistamiskumppani myös tosiasiallisesti pystyy tarjoamaan ulkoistettavat palvelut.
Muutosten myötä rahastoille palvelujaan tarjoavien yritysten on vaikeampaa täyttää sääntelyyn perustuvat due diligence -vaatimukset. Palveluntarjoajien näkökulmasta muutokset merkitsevätkin sekä haasteita että mahdollisuuksia. Niille palveluntarjoajille, jotka pystyvät mukautumaan tiukentuviin vaatimuksiin, tarjoutuu mahdollisuus kasvattaa markkinaosuuttaan.
On vaihtoehtorahaston hoitajien ja sijoittajien edun mukaista, että palveluntarjoajat joutuvat jatkossa panostamaan entistä enemmän laadukkaampien palvelujen tuottamiseen.
Tiedonantovelvoitteet
Tiedonantovelvollisuus sijoittajia kohtaan laajenee. Ennen sopimuksen laatimista vaihtoehtorahaston hoitajan on annettava asiakkaalle tiedot palkkioista, maksuista ja kuluista, joita rahaston toiminnan yhteydessä maksetaan. Sijoittajille tulee myös raportoida neljännesvuosittain kaikki suorat ja välilliset palkkiot sekä tiedot kaikista yhteisöistä, jotka rahasto on perustanut sijoituksiaan varten. Voidaankin sanoa, että tässä suhteessa vaihtoehtorahastojen hoitajia koskeva sääntely lähentyy voimassa olevaa sijoituspalveluyrityksiä koskevaa sääntelyä.
Likviditeetinhallintatyökalut
Uudet säännöt edellyttävät, että avointen vaihtoehtorahastojen perustamisasiakirjoihin sisällytetään vähintään kaksi likviditeetinhallintakeinoa AIFMD 2.0:n sisältämästä luettelosta. Luetteloon sisältyviä keinoja ovat mm. lunastusten keskeyttäminen, lunastusilmoitusten määräajan pidentäminen, lunastuspalkkiot nk. side pockets -menettely ja joustava hinnoittelu.
Keinot tulee valita siten, että ne ovat yhteensopivia rahaston sijoitusstrategian, likviditeettiprofiilin sekä lunastuspolitiikan kanssa. Tarvittaessa näitä keinoja on käytettävä sijoittajien etujen turvaamiseksi. Käytännössä keinoja käytetään rahaston vaikeassa likviditeettitilanteessa lunastusten turvaamiseksi.
Säilytysyhteisöt
AIFMD 2.0 tuo muutoksia myös säilytysyhteisöjen järjestelmään. Uudet säännöt mahdollistavat säilytysyhteisön nimeämisen toisesta jäsenvaltiosta tietyin ehdoin, mikä voi helpottaa säilytyspalveluiden saatavuutta ja parantaa kustannustehokkuutta.
Lopuksi
AIFMD 2.0:n tuomat muutokset asettavat uusia vaatimuksia vaihtoehtorahastojen hoitajille. Vaikka kiristyviin sääntelyvaatimuksiin liittyy kustannuksia, tarjoaa AIFMD 2.0 samalla myös uusia mahdollisuuksia esimerkiksi säilytysyhteisöä koskevien valinnanmahdollisuuksien kasvaessa.
Vaikka AIFMD 2.0:aa aletaan soveltaa vasta vuonna 2026, niin huomioiden se, että muutosten laajuus ja niiden vaikutus tiettyjen vaihtoehtorahastojen hoitajien toimintaan voi olla merkittävä, vaihtoehtorahastojen hoitajien on syytä ryhtyä jo tässä vaiheessa perehtymään AIFMD 2.0:n yksityiskohtiin ja kartoittamaan niiden vaikutuksia toimintaansa.
Finanssialan regulaatioon erikoistuneet juristimme auttavat uuteen sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä.