Suomen toinen ilmasto-oikeudenkäynti on ratkaistu

Suomen toisessa ilmasto-oikeudenkäynnissä Korkein hallinto-oikeus (KHO) hylkäsi ympäristöjärjestöjen ja ihmisoikeusjärjestöjen valituksen hallituksen ilmastotoimista. Kanteessa väitettiin, että riittämättömät toimet rikkovat Suomen lakeja ja kansainvälisiä sitoumuksia sekä loukkaavat erityisesti saamelaisten ihmisoikeuksia. KHO kuitenkin totesi, että hallitus on käynnistänyt lisätoimien valmistelun maankäyttösektorin päästöjen vähentämiseksi, eikä niitä tässä vaiheessa voida pitää riittämättöminä. KHO kuitenkin huomautti, että tilanne voi muuttua tulevaisuudessa, jos lisätoimet osoittautuvat riittämättömiksi.

Organisaatiot esittivät kanteessaan mm., että ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi alkuperäiskansa saamelaisten perinteisiin elintapoihin ja uhkaa heidän kulttuuriaan. He väittävät, että hallituksen riittämättömät ilmastopolitiikat eivät ainoastaan riko Suomen omia lakeja, vaan myös loukkaavat ihmisoikeuksia. Kantajat väittivät, että hallituksen riittämättömät ilmastotoimet sekä saamelaisten erityisaseman huomioimatta jättäminen maankäyttöpolitiikan kehittämisessä rikkovat saamelaisten oikeuksia, jotka on taattu Suomen perustuslaissa ja vuoden 2022 ilmastolaissa, jonka tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.

Valitus koski valtioneuvoston eduskunnalle antaman ilmastovuosikertomuksen 2024 yhteydessä tekemiä ratkaisuja. Valituksessa valittajat katsoivat, että valtioneuvosto ei noudata Suomen kansainvälisiä sitoumuksia ja kansallisen ilmastolain vaatimuksia. Toisin kuin ensimmäisen ilmastovalituksen yhteydessä, korkein hallinto-oikeus tutki tällä kertaa järjestöjen valituksen. Korkein hallinto-oikeus jätti vuonna 2023 (KHO 2023:62) tutkimatta osin vastaavan sisältöisen valituksen, koska katsoi, ettei valtioneuvoston päätös ilmastovuosikertomuksen antamisesta eduskunnalle ollut valituskelpoinen päätös.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuoden 2023 päätöksen jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut tuomiossaan (Verein KlimaSeniorinnen Schweiz ja muut v. Sveitsi, 9.4.2024), että valtioilla on velvollisuus riittäviin ja oikea-aikaisiin toimenpiteisiin kansainvälisten sitoumusten noudattamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti ihmisoikeussopimuksen vastaisena sitä, ettei Sveitsissä ollut mahdollisuutta saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, oliko valtio laiminlyönyt riittävät ilmastotoimet.

Korkein hallinto-oikeus on tammikuussa 2025 antamassaan päätöksessä ottanut huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion. Päätöksessä on myös arvioitu ilmastolain suunnittelujärjestelmän kokonaisuutta ja lain muutoksenhakujärjestelmää ihmisoikeustuomioistuimen tuomion pohjalta. Mainittujen seikkojen vuoksi korkein hallinto-oikeus on nyt katsonut, että ilmastovuosikertomukseen sisältyvät kannanotot lisätoimien tarpeellisuudesta voivat tässä tapauksessa muodostaa perusteen muutoksenhaulle, ja valitus voitiin siten tutkia.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että valtioneuvostolla oli ensisijainen vastuu ilmastopolitiikan suunnittelusta ja toteuttamisesta kansainvälisten velvoitteiden ja ilmastolain mukaisesti. Sillä oli vastuu päättää, missä aikataulussa ja millä keinoilla velvoitteet toteutettiin. Tuomioistuimen tehtävä oli muutoksenhaun perusteella varmistaa, että valtioneuvoston ratkaisut olivat lainmukaisia eivätkä estäneet ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista eivätkä johtaneet sitovien kansainvälisoikeudellisten ja kansallisten velvoitteiden vastaiseen tilanteeseen. Päätöksenteko ilmastolain mukaisten velvoitteiden toteuttamiseksi oli moniulotteista ja perustui laajoihin, monitahoisiin selvityksiin erilaisten politiikkatoimien vaikutuksista. Tuomioistuimen päätökselle, jossa katsottaisiin valtioneuvoston laiminlyöneen riittävien toimien toteuttamisen ja näin ollen toimineen lainvastaisesti ihmisoikeuksia loukaten, tulisi perustuslain valtiollisten tehtävien jakoa koskevan säännöksen mukaisesti olla korkea kynnys.

KHO katsoi, ottaen huomioon perustuslain säännökset oikeusturvasta ja ihmis- ja perusoikeuksien turvaamisesta sekä ympäristöperusoikeuksista samoin kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja yksityis- ja perhe-elämän suojasta tulkittuina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston 9.4.2024 asiassa Verein KlimaSeniorinnen v. Sveitsi antaman tuomion mukaisesti, muutoksenhakijana olevalla yhdistyksellä ja sen asiakumppaneilla oli ilmastolaissa edellytetyn ilmastovuosikertomuksen antamista koskevan valtioneuvoston päätöksen yhteydessä oikeus saattaa korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavaksi valtioneuvoston kannanotto ilmastolain mukaisten lisätoimien tarpeesta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että valtioneuvosto on pitänyt erityisesti maankäyttösektorin hiilinielujen lisätoimia tarpeellisena. Lisätoimien valmistelu on käynnistetty ja niiden toteuttaminen vie aikaa. Tässä vaiheessa ei oikeuden mukaan siten ole mahdollista ottaa kantaa siihen, voidaanko lisätoimia pitää riittämättöminä ilmastolain taakanjakosektoria koskevan vuoden 2030 tavoitteen ja vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi. KHO katsoi, että valtioneuvoston kannanottoa ei siten voitu pitää lainvastaisena. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin huomauttanut, että valituksen lopputulos voi olla myöhemmin toinen, jos osoittautuu, ettei lisätoimilla voida saavuttaa ilmastolain mukaisia sitovia tavoitteita.

Päätös on merkittävä, sillä se osoittaa, että KHO on valmis ottamaan ilmastovalitukset käsittelyyn ja arvioimaan hallituksen ilmastotoimien riittävyyttä. Vaikka valitus tällä kertaa hylättiin, KHO jätti oven auki mahdollisille tuleville kanteille huomauttamalla, että tilanne voi muuttua, jos lisätoimet osoittautuvat riittämättömiksi.

Nyt annettu päätös sekä vuonna 2024 annettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Klimaseniorinnen- tapaus on herättänyt keskustelua ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien suhteesta sekä tuomioistuinten roolista ilmastopolitiikan valvonnassa. On selvää, että ilmasto-oikeudenkäynnit tulevat lisääntymään tulevaisuudessa, ja KHO:n päätöksellä on ennakkotapausarvoa.