Sähköauto ja pistoke firman piikkiin? Sähköauto ja sen lataaminen työsuhde-etuina

Sähköautoja ja hybridejä autoetuna ja niiden luontoisetuarvon laskentaa koskee tiettyjä erityismääräyksiä. Vuonna 2020 tai sen jälkeen Suomeen ensirekisteröityihin autojen autoedun verotusarvosta voidaan tehdä tietyt vähennykset siltä ajalta, jona etu on muodostunut täyssähköauton käyttämisestä Ensirekisteröinnillä ei tarkoiteta ajoneuvon ensimmäistä käyttöönottohetkeä, vaan ajoneuvon ensimmäistä rekisteröintiä Suomessa.

Luontoisetupäätös sisältää puolestaan erityismääräykset täyssähköauton luontoisetuarvon laskennasta. Jos työntekijällä on vapaana autoetuna täyssähköauto, autoedusta tehdään säännösten perusteella tietyt vähennykset.

Täyssähköautoa vastaavasti on annettu erityismääräykset vähäpäästöisten työsuhdeautojen eli käytännössä hybridiautojen luontoisetuarvon laskennasta ja siinä tehtävistä vähennyksistä.

Tulee kuitenkin huomata, että edellä kuvatut vähennykset eivät koske käyttöetuna annettua autoetua.

Juristin knoppi: tulee muistaa, että jos autoedun arvoa on alennettu tuloverolain 64 a §:n nojalla, auton päästölukema on ilmoitettava tulorekisteriin vuoden 2022 alusta alkaen.

Työntekijälle ei synny veronalaista tuloa, jos työnantaja kustantaa työntekijän oman auton tai auton käyttöedun perusteena olevan auton lataamisen työpaikalla tai julkisessa latauspisteessä. Verovapauden kannalta ei ole merkitystä myöskään sillä, maksaako työnantaja latauskulut suoraan palveluntarjoajalle vai korvaako se työntekijälle hänen ensin itse maksamansa latauksen.

Työntekijälle ei myöskään muodostu veronalaista etua sähköavusteisen polkupyörän lataamisesta työpaikalla työnantajan lukuun.

Autoedun verotusarvoa laskettaessa sähköauton latauslaite katsotaan auton lisävarusteeksi. Autoedun arvon laskennassa latauslaite otetaan huomioon vastaavalla tavalla kuin muutkin auton lisävarusteet. Palkansaajan itse kustantamia lisävarusteita ei lueta autoedun arvoon.

Kotilatauslaitetta ei pidetä auton lisävarusteena, jos sen omistusoikeus siirtyy työntekijälle. Tällöin latauslaitteesta muodostuu palkansaajalle erillinen etu, joka arvostetaan omistusoikeuden siirtohetken mukaiseen käypään arvoon.

Lisävarusteiden hankintahinnat otetaan huomioon auton uushankintahintaan tietyin edellytyksin. Lisävarusteiden arvo määräytyy työnantajan niistä maksaman hinnan perusteella. Jos työnantajan saama alennus kuitenkin ylittää tavanomaisen käteis- tai muun vastaavan alennuksen, lisävarusteiden arvona käytetään niiden yleistä suositushintaa.

Työnantajan vuokraaman ja työntekijän käyttöön antaman kotilatauslaitteen arvo on työnantajan latauslaitteesta maksaman vuokran määrä. Jos kuukausiperusteinen vuokra kattaa latauslaitteen ja asennuksen lisäksi myös lataussähköä, vuokran sisältämää sähkön osuutta ei lasketa lisävarusteeksi, jos sen osuus on eritelty laskulla.

Palkansaaja saattaa toisinaan luovuttaa työsuhdeauton työnantajalle palkattoman vapaan ajaksi (esimerkiksi vuorotteluvapaa tai vanhempainvapaa). Jos autoetuun kuuluva kotilatauslaite jää tällöin palkansaajan käyttöön, siitä ei muodostu erillistä verotettavaa etuutta palkattoman vapaan ajalta, jos latauslaitteen omistusoikeus ei siirry palkansaajalle.

Fondian asiantuntevat juristit ovat mielellään avuksi työsuhde-etuihin ja sähköautojen latausvelvoitteisiin liittyvissä juridisissa pähkinöissä!