Vuosi 2025 opetti, että kestävyys ei ole enää vain viestintää tai vuosikertomuksen liite. Sääntelyn painopiste on siirtynyt raskaalla tavalla tuotteiden ominaisuuksiin, toimitusketjujen läpinäkyvyyteen ja yritysten huolellisuusvelvoitteeseen. 

Mitä tapahtuu, kun ekosuunnitteluvaatimukset iskevät tuotekehitykseen? Miten yritysvastuudirektiivi (CSDDD) muuttaa sopimuskäytäntöjä alihankkijoiden kanssa? Entä miten metsäkatoasetus vaikuttaa logistiikkaan? 

Vuosi 2025 oli kestävyyssääntelyn historiassa poikkeuksellinen. Alkuperäiset suunnitelmat kokivat täyskäännöksen, kun EU:n ns. Omnibus-paketti kevensi raportointitaakkaa ja muutti soveltamisaloja viime hetkellä. 

Moni yritys huokaisi helpotuksesta, mutta samalla pelikenttä muuttui sumeammaksi: Mitkä säädökset jäivät voimaan? Kuka raportoi ja milloin? Ja ennen kaikkea: mitä sidosryhmät ja rahoittajat odottavat, vaikka laki ei suoraan velvoittaisikaan? 

Tässä katsauksessa pureudumme myös raportointilakien ulkopuoliseen sääntelykenttään: 

• Sääntelyn uusi tiekartta: Mitkä ovat CSRD:n ja CSDDD:n päivitetyt rajat ja aikataulut? 

• Delegoidut asetukset: Mitä kuuluu kestävyysraportointistandardien (ESRS) kevennyksille? Entä muiden säädösten tarkemmille delegoiduille asetuksille? 

• Markkinan paine: Miksi vapaaehtoinen VSME-standardi on nyt yrityksen tärkeä työkalu? 

• Poistuneet ja muuttuneet velvoitteet: Mikä meni romukoppaan ja mikä tuli tilalle? 
  
  

Vaikka laki ei velvoittaisi, markkinat velvoittavat. Vuonna 2026 kestävyystyön fokus siirtyy 'pakosta' strategiseen hyötyyn. Yritykset, jotka hyödyntävät kevyempiä standardeja (kuten VSME) vastatakseen suurten asiakkaidensa tietopyyntöihin, voittavat kilpailuetua samalla kun muut vielä ihmettelevät säädösten muutoksia. 

Webinaari on maksuton.