Whistleblower-direktiivi vastuullisen yrityskulttuurin edistäjänä

EU:n whistleblower -direktiivi tulee voimaan loppuvuodesta 2021 ja se velvoittaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita, korostaen yleisen ja yhteisen edun sekä vastuullisen yrityskulttuurin tärkeyttä. Whistleblower-direktiivi tulee vaikuttamaan yhä useamman suomalaisen yrityksen toimintaan.

Whistleblower-direktiivi velvoittaa yli 50 henkilöä työllistäviä yrityksiä ja julkisen sektorin organisaatioita perustamaan kanavan epäiltyjen väärinkäytösten ilmoittamiselle, eli whistleblower-kanavan. Lisäksi direktiivi asettaa yrityksille ja julkisen sektorin organisaatioille velvoitteita niiden työntekijöiden suojelemiseksi, jotka ilmoittavat työpaikallaan havaitsemistaan väärinkäytöksistä.

Suomessa vastatoimia koskeva kielto on kaikille työnantajille ennestään tuttu esimerkiksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännöstä. Direktiivin myötä yritysten mahdollisten väärinkäytösten ilmoittamisen, tutkinnan ja seuraamusten sääntelyä laajennetaan entisestään. Aikaisemmin nämä ilmoituskanavia koskevat velvollisuudet ovat koskeneet lähinnä finanssisektoria sekä muita rahanpesudirektiivin soveltamisalaan kuuluvia toimijoita sekä markkinoiden väärinkäyttöasetuksen soveltamisalaan kuuluvia pörssi- ja listayhtiöitä. Whistleblower-direktiivin myötä velvollisuus ottaa ilmoituskanava käyttöön laajenee koskemaan myös monia pk-yrityksiä.

Whistleblower-direktiivin raportointijärjestelmä on kolmiportainen: 1) sisäinen ilmoituskanava, 2) ulkoinen viranomaisen ylläpitämä ilmoituskanava ja 3) tietojen julkistaminen. Ensisijaisena ilmoituskanavana on organisaation sisäinen luottamuksellinen ilmoituskanava. Työntekijät ja muut direktiivissä määritellyt sidosryhmät voivat jättää sisäiseen ilmoituskanavaan nimettömästi ilmoituksia epäeettisestä toiminnasta ja epäillyistä väärinkäytöksistä. Sisäisestä ilmoituskanavasta ja ilmoitusten käsittelystä vastaa puolueeton ja riippumaton henkilö tai yksikkö, kuten compliance-tiimi tai HR. Organisaatioiden päätettäväksi jää, perustaako se sisäisen ilmoituskanavan itse vai hankitaanko se ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Tärkeintä on, että työtekijät ja sidosryhmät luottavat ilmoitusmenettelystä vastaavaan tahoon ja voivat turvallisin mielin ilmoittaa havaitsemistaan väärinkäytöksistä. Ilmoituskanavan kautta organisaatioilla on myös mahdollisuus saada tietoa ongelmista varhaisessa vaiheessa ja puuttua niihin. Sisäisen ilmoituskanavan lisäksi ilmoituksen voi tehdä ulkoiseen viranomaisen ylläpitämään ilmoituskanavaan. Ilmoitus ulkoiseen ilmoituskanavaan voidaan tehdä joko suoraan tai silloin, kun sisäisen ilmoituskanavan käyttö ei ole johtanut toimenpiteisiin. Tietyissä direktiivissä määritellyissä erityistapauksissa ilmoittaja voi julkistaa tiedot tiedotusvälineille.  

Whistleblower-direktiivi edellyttää selkeää prosessia tehtyjen ilmoitusten käsittelemiseksi ja tutkimiseksi. Ilmoitusten käsittely tulee pakolliseksi ja sille asetetaan tiettyjä vähimmäisvaatimuksia. Yrityksiltä ja julkisen sektorin organisaatioilta edellytetään toimenpiteitä ja ohjeita, joilla varmistetaan saatujen ilmoitusten ja näihin liittyvien tietojen ja raporttien säilyttäminen tietosuoja-asetuksen ja muun tietosuojalainsäädännön mukaisesti. Ilmoituskanava onkin vain osa yritysten ja organisaatioiden compliance-kokonaisuutta ja yksi työkalu vastuullisen yritys- ja organisaatiokulttuurin edistämiseksi. Jotta ilmoituskanava toimisi tarkoituksenmukaisesti ja edistäisi eettistä ja vastuullista toimintaa, on organisaatioiden menettelysääntöjen sekä politiikkojen ja muiden toimintaohjeiden oltava kunnossa. Työntekijöiden on tiedettävä, millaista toimintaa heiltä edellytetään ja millaiseen toimintaan puututaan. Sidosryhmien on puolestaan kyettävä arvioimaan, toimiiko yritys tai organisaatio vastuullisesti ja lakeja noudattaen.

Whistleblower-direktiivi sisältää tarkat säännökset ilmoituksen tehneiden henkilöiden anonymiteetistä ja suojaamisesta vastatoimilta. Yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden on varmistettava, että ilmoittavan henkilön henkilöllisyys pysyy salassa. Sitä ei saa ilmaista ilman kyseisen henkilön suostumusta kenellekään muulle kuin niille, jotka ovat vastuussa ilmoitusten tutkinnasta ja siitä seuraavista jatkotoimenpiteistä. Salassapitovelvollisuus koskee myös kaikkea muuta tietoa, josta ilmoittavan henkilön henkilöllisyys voidaan päätellä suoraan tai epäsuorasti.  Direktiivi sisältää myös säännökset, jotka suojaavat ilmoituksen tehnyttä henkilöä vastatoimilta, kuten irtisanomiselta, siirtämiseltä alempiin työtehtäviin tai pelottelulta ja syrjinnältä. Direktiivissä säännellyistä oikeuksista ja suojasta ei voi luopua eikä niitä voida rajoittaa esimerkiksi työpaikan toimintapolitiikassa tai työsopimuksessa. Suojeltavien henkilöiden piiri on laaja. Siihen kuuluvat mm. nykyiset ja entiset työntekijät, osakkeenomistajat, hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet sekä alihankkijat ja tavarantoimittajat työntekijöineen. Lisäksi suojelu ulottuu soveltuvin osin myös ilmoittajan avustajiin. Yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden on huomioitava paitsi omat työntekijänsä, myös muut sidosryhmänsä.

Whistleblower-direktiivin soveltamisala on laaja. Sen piiriin kuuluvat muun muassa julkiset hankinnat, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen sekä korruption ja lahjonnan ehkäiseminen, tuoteturvallisuus, ympäristönsuojelu, kansanterveys, kuluttajansuoja, yksityisyyden ja henkilötietojen suoja sekä kilpailu- ja valtiontukisäännösten rikkomiset. Direktiivin tavoitteena on, että työntekijät ja muut sidosryhmät voivat tuoda turvallisesti ilmi työssään kohtaamia yleistä etua haittavia väärinkäytöksiä. Lisäksi tavoitteena on korruption ja petosten torjunnan edistäminen, tasapuolisten kilpailuedellytysten turvaaminen ja EU-oikeuden täytäntöönpanon tehostaminen. Direktiivin myötä yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota yhteiskuntavastuuseen ja kantaa vastuuta yhteisen edun toteutumisesta.

Suomessa vastatoimia koskeva kielto on kaikille työnantajille ennestään tuttu esimerkiksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännöstä. Direktiivin myötä yritysten mahdollisten väärinkäytösten ilmoittamisen, tutkinnan ja seuraamusten sääntelyä laajennetaan entisestään. Aikaisemmin nämä ilmoituskanavia koskevat velvollisuudet ovat koskeneet lähinnä finanssisektoria sekä muita rahanpesudirektiivin soveltamisalaan kuuluvia toimijoita sekä markkinoiden väärinkäyttöasetuksen soveltamisalaan kuuluvia pörssi- ja listayhtiöitä. Whistleblower-direktiivin myötä velvollisuus ottaa ilmoituskanava käyttöön laajenee koskemaan myös monia pk-yrityksiä.

• Uudet säännöt suojaavat monentyyppisiä henkilöitä: Suojeltaviin henkilöihin kuuluu erityyppisiä henkilöitä, jotka mahdollisesti saavat tietoa rikkomisista työnsä yhteydessä. Tällaisia ovat esimerkiksi työntekijät, mukaan lukien kansalliset tai paikallistason virkailijat, vapaaehtoistyöntekijät ja harjoittelijat, muut kuin liikkeenjohtoon osallistuvat henkilöt, osakkeenomistajat jne.

• Väärinkäytösten paljastajien tuki- ja suojelutoimet: säännöt sisältävät suojatoimia väärinkäytösten paljastajien suojaamiseksi vastatoimilta, kuten erottamiselta, siirtämiseltä alempiin työtehtäviin tai pelottelulta. Myös väärinkäytösten paljastajien avustajia, kuten työtovereita ja sukulaisia, suojellaan. Direktiivi sisältää myös luettelon väärinkäytösten paljastajia varten käyttöön otettavista tukitoimenpiteistä.

• Viranomaisten ja yritysten velvollisuus antaa palautetta: säännöissä asetetaan velvoite vastata väärinkäytösten paljastajien ilmoituksiin ja toteuttaa jatkotoimia 3 kuukauden kuluessa (ulkoisten kanavien osalta aikaa voidaan pidentää 6 kuukauteen asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa).

Asiantuntijamme ovat tehneet Whistleblower-direktiivin ja väärinkäytösten ilmoitusprosessin huomioon otettavista asioista selkeän koosteen, josta yrityksesi voi helposti tarkistaa onko se valmis direktiivin tuloon.

Lataa kooste käyttöösi ilmaiseksi >>