Peliyhtiöt ja immateriaalioikeudet, osa II: videopelien tekijänoikeuksista

Kun peliyhtiö on ensin varmistanut, että se todella omistaa kaikki pelin aineettomat oikeudet , sen tulee huomioida, miten nämä oikeudet peliä suojaavat. Videopelien tärkein ja yleisin suojamuoto on tekijänoikeus, joka syntyy automaattisesti, kun teos luodaan. Tekijänoikeus on omaisuudensuojan kaltainen oikeus, joka tarkoittaa tekijän oikeutta päättää yksinoikeudella teoksensa käytöstä. Tekijänoikeus turvaa teoksen luojan ansaintamahdollisuudet taloudellisilla oikeuksilla, johon sisältyy oikeus määrätä teoksen saattaminen yleisön saataville, eli sen julkisesta esittämisestä ja teoksen kopioinnista. Tekijänoikeuteen kuuluvat myös moraaliset oikeudet, jotka suojaavat teoksen arvoa muun muassa siten, ettei teosta saa saattaa yleisön saataville loukkaavassa yhteydessä tai muodossa. Tekijänoikeuden loukkaamisen seuraamuksia voivat hyvityksen ja vahingonkorvausvastuun lisäksi olla myös rikosoikeudellinen vastuu.

On tärkeää ymmärtää, milloin peli ja sen eri elementit saavat tekijänoikeussuojaa, jotta oikeuksista voidaan pitää kiinni ja puolustaa niitä. Tekijänoikeus ei suojaa teoksen, kuten videopelin tai sen erotettavissa olevien elementtien ideaa, aihetta, tarinaa, käytettyjä metodeita tai tietosisältöä, vaan ainoastaan teoksen konkreettista ulkomuotoa ja ilmaisua. Videopelien varhaisnuoruudesta voidaan mainita perusesimerkkinä tästä erottelusta Pac-Man -sokkelopeli, johon liittyvässä tekijänoikeuskiistassa tuomioistuin erotteli pelin suojaa saamattomaksi ideaksi hahmon, joka syö sokkelossa symboleita. Hahmojen, symbolien ja sokkelon visuaalinen ulkoasun sen sijaan katsottiin saavan tekijänoikeussuojaa. Luovan työn tuloksena aikaansaadun teoksen on kuitenkin tekijänoikeussuojan saamiseksi ylitettävä teoskynnys, joka tarkoittaa sitä, että teoksen on oltava itsenäinen ja niin omaperäinen, ettei kukaan samaan työhön ryhtynyt olisi päätynyt juuri samanlaiseen lopputulokseen. Teoskynnys on verrattain matala, mutta esimerkiksi yksinkertaiset graafiset taulukot tai geometriset elementit eivät siihen yleensä yllä.

Videopelien moniulotteisuuden vuoksi niiden suojaaminen sellaisenaan, kokonaisina teoksina, on varsin vaihtelevaa riippuen maasta tai alueesta. Alueellisesta tekijänoikeuslainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä johtuen videopelit ovat joissakin maissa luokiteltu lähtökohtaisesti audiovisuaalisiksi teoksiksi, joiden suoja on rinnastettavissa elokuvien vastaavaan, tai tietokoneohjelmiksi, johtuen videopelien vahvasta perustumisesta ohjelmistoon. EU:ssa videopelit katsotaan yhteenliitetyiksi, audiovisuaalisiksi multimediateoksiksi. EU-tuomioistuimen⁠ mukaan videopelit ovat aina monitahoisia aineistokokonaisuuksia, johon kuuluu koodin lisäksi audiovisuaaliset elementit, joiden luova arvo ei rajoitu pelkästään kirjalliseen koodiin, jonka vuoksi niitä ei voida pitää yksinomaan tietokoneohjelmina.

Videopelit ovat jaettavissa kahteen pääelementtiin, kirjalliseen ja audiovisuaaliseen. Tekijänoikeudellisesta näkökulmasta videopelit ovat yhteenliitettyjä multimediateoksia, johon kuuluvat pelin osa-alueet saavat teoskynnyksen ylittyessä suojaa jo itsessään. Audiovisuaaliseen ryhmään videopelissä kuuluvat graafiset elementit, liikkuva ja liikkumaton kuva sekä ääni. Ohjelmisto, joka muiden videopelin elementtien kanssa mahdollistaa pelin toiminnan halutulla, vuorovaikutteisella tavalla pelaajan kanssa, taas muodostaa tekijänoikeudellisesti kirjallisen teoksen.

Omista tekijänoikeuksista kannattaa pitää kiinni, mutta niiden laajuutta ei tule liioitella, sillä tekijänoikeus ei ole ehdoton. Tekijänoikeuden rajoitukset ja poikkeukset sallivat teoksesta keskustelun, sen arvostelun, oikeuden lainata teosta tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa ja hyvän tavan mukaisesti (ns.sitaattioikeus) sekä teoksen käyttämisen opetustarkoituksessa. Näihin poikkeuksiin vedoten yritetään toki usein myös oikeuttaa sisältöä, joka todellisuudessa loukkaa oikeudenhaltijan yksinoikeuksia ja vahingoittaa teoksen arvoa. Esimerkiksi sitaattioikeuden varjolla ei saa antaa virheellistä kuvaa teoksesta, tai opetuskäyttöön vedoten esittää teosta sen arvoa loukkaavassa kontekstissa tai julkisesti ilman tarkoituksenmukaista opetuksellista päämäärää.

Koska videopelejä tekevän peliyhtiön liiketoiminta perustuu aineettoman omaisuuden hyödyntämiselle, sen kannattaa pitää hyvä huoli tekijänoikeuden alaisesta materiaalista. Useimmiten kehitetyn, kokonaisuuden muodostavan pelituotteen kaikkia oikeuksia ei luovuteta esimerkiksi pelaajille tai julkaisijalle, vaan ainoastaan sen käyttöoikeus eli lisenssi tarkoin määritellyin ehdoin. Pelin brändin arvon ylläpitämiseksi ja käytettyjen investointien turvaamiseksi pelin elementtien luvatonta käyttöä ja piratismia kannattaa valvoa. Peliyhtiön kannattaa puuttua ajoissa havaittuihin oikeudenloukkauksiin, joita pelin tai sen elementtien kopioimisen lisäksi voivat olla pelitilien myynti tai nettisivut, jotka käyttävät tekijänoikeuden alaista materiaalia ansiotarkoituksessa kalastelemalla pelaajia luovuttamaan pelitili- tai luottokorttitietonsa.