Muistettava leasingsopimuksista

Leasing⁠ tarkoittaa irtaimen käyttöomaisuuden pitkäaikaista vuokrausta. Leasingsopimusta käytetään esim. autojen, ATK-laitteiden, kopiokoneiden ja tuotantokoneiden hankkimiseen. On useita eri leasingsopimustyyppejä⁠ kuten käyttöoikeusleasing, jolla tarkoitetaan yleisesti tavallista irtaimen esineen vuokrausta, jossa vuokrakohde palautuu vuokrakauden jälkeen vuokranantajalle. Käyttöoikeusleasing-sopimuksen mukaiseen sopimussuhteeseen sovelletaan säännöllisesti tavallista irtainta esinettä koskevia sääntöjä ja periaatteita. Käyttöoikeusleasingiin ei liity velallisen kannalta mitään rahoitus- ja vakuuselementtiä.

Yritysten paljon käyttämällä rahoitusleasingilla puolestaan ymmärretään rahoitus- ja vakuusjärjestelyä, jossa leasingyhtiö tai vastaava rahoittaja ostaa vuokralleottajayrityksen liiketoiminnassa tarvitseman koneen/laitteen vuokratakseen sen välittömästi vuokralleottajayritykselle. Leasingyhtiön kannalta kyse on puhtaasta rahoitusjärjestelystä , jossa koneen/laitteen omistus toimii sanotun rahoituksen vakuusjärjestelynä. Osapuolina kokonaisjärjestelyssä ovat tavarantoimittaja (myyjä), rahoittaja (ostaja-vuokralleantaja) ja yritys (vuokralleottaja). Tällöin puhutaan yleisesti kolmikantajärjestelystä ja epäsuorasta leasingistä, jossa yhtenä osapuolena on tavarantoimittajasta erillinen rahoittaja. On myös mahdollista, että tavarantoimittaja itse toimii rahoittajana, joka tekee leasingsopimuksen suoraan vuokralleottajan kanssa (ns. suora leasing). Tällainen käytäntö on kuitenkin nykyisin harvinaista.

Rahoitusleasing merkitsee säännöllisesti pitkäaikaista vuokrausta – vuokraobjektin teknis - taloudelliseksi käyttöiäksi – ja vuokralleottajan näkökulmasta vaihtoehtoista rahoitusmuotoa osamaksukaupalle ja lainalle. Rahoitusleasing eroaa muista sitä lähellä olevista sopimustyypeistä erityisesti kahden perustavaa laatua olevan tunnusmerkin perusteella, joiden merkitys on syytä tiedostaa ennen sopimuksen tekemistä.

Vuokrasopimuksessa sovitaan säännöllisesti perusvuokra-ajasta, jona aikana vuokralleottaja ei saa lähtökohtaisesti lakkauttaa ( irtisanoa ja purkaa) vuokrasuhdetta eikä lopettaa vuokranmaksuja . Nämä kiellot ovat seurausta siitä, että kyse on tosiasiallisesti luottoajasta, minkä aikana vuokralleottajan tulisi maksaa vuokrien muodossa rahoittaja-vuokralleantajalle objektin hankintahinta korkoineen ja muut rahoittajan rahoituskulut ja kate. Vuokralleottajan on lähtökohtaisesti suoritettava vuokrasopimuksen mukaiset vuokraerät vuokralleantajalle siinäkin tapauksessa, että vuokraesine on huollossa tai korjattavana taikka se on osoittautunut soveltumattomaksi yrityksen käyttöön ; ts. myös vaikka vuokraesine ei ole edes vuokralleottajan käytössä.

Sitä vastoin leasingsopimuksen yleisehtojen mukaan vuokralleantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus ja ottaa vuokrakohde haltuunsa sekä saada vahingonkorvausta, jos vuokralleottaja syyllistyy erinäisiin yleisehdoissa mainittuihin sopimusrikkomuksiin. Lisäksi vuokrasopimukseen tavanomaisesti liitettävät vakioehdot sisältävät useita muita vuokralleottajalle ankariksi luokiteltavia ehtoja. Vuokralleottajan on esim. syytä varmistaa vuokrakohteen sopimuksenmukainen kunto ja se, että kohde on todella vastaanotettu ja tarkastettu ennen sitoutumista vuokraerien maksamiseen. Vuokrasopimus sisältää rinnan sellaisia elementtejä, joita normaalisti sisältyy kauppasopimukseen, vuokrasopimukseen ja luottosopimukseen.

Oikeuskäytännöstä voidaan mainita esim. korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2008:53⁠, jossa sopimus ja sen osana olevat yleiset ehdot, jotka olivat sisällöltään epäselviä, olivat rahoitusyhtiön laatimat. Näitä ehtoja tulkittiin laatijansa vahingoksi. Sopimuksessa ei oltu selvästi mainittu, ettei vuokralleantaja ole vastuussa vuokrakohteen virheestä eikä sopimuksessa oltu kielletty vuokralleottajaa purkamasta sopimusta vuokrakohteessa olevan virheen perusteella. Rahoitusyhtiöt ovat ratkaisun antamisen jälkeen tarkistaneet vakioehtojaan, joten vuokralleottajan mahdollisuudet saada sopimus päättymään ennen vuokra-ajan päättymistä ovat heikot.