Kiertotalous ja julkisen sektorin rakennusurakkahankinnat – missä mennään?

Real Estate and Construction

Julkisiin rakennushankkeisiin käytetään Suomessa vuosittain noin 7 miljardia euroa, mikä on noin 30 % kaikista ilmoitetuista julkisista hankinnoista[1]. Hankintayksiköt edustavat siten merkittävää ostovoimaa ja tällä ostovoimalla on mahdollisuus tehokkaasti ohjata julkisia varoja ympäristöä säästäviin rakennushankkeisiin.

Hankintalain vuonna 2017 voimaan tulleen muutoksen myötä on tullut aiempaa laajemmin ja täsmällisemmin mahdolliseksi ottaa huomioon ympäristönäkökohtia ja -vaatimuksia hankintamenettelyn eri vaiheissa, kuten suorituskykyä koskevissa tai toiminnallisissa vaatimuksissa. Ympäristömerkkien käyttö ja suoraan tiettyyn merkkiin viittaaminen on mahdollista näyttönä siitä, että hankinnan kohde vastaa vaadittuja ympäristöominaisuuksia.

Hankinnan elinkaarikustannukset voidaan lain nimenomaisten säännösten mukaan ottaa huomioon esimerkiksi tarjousten vertailussa. Lisäksi ympäristölainsäädännön velvoitteita rikkoneiden henkilöiden johtamat yhteisöt voidaan nimenomaisen säännöksen nojalla haluttaessa sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle. Hankinnan ympäristöystävällisyyteen liittyvät seikat voidaan myös ottaa neuvottelupöydälle neuvottelut sisältävissä hankintamenettelyissä, elleivät ne kuulu hankinnan vähimmäisvaatimuksiin. Rakennushankkeiden ympäristönäkökulmista on ympäristöministeriö julkaissut vuonna 2017 oppaan, jossa on esitetty suosituksia vihreän julkisen rakennushankinnan toteuttamiseksi.

Rakennustuotteiden valinnalla vaikuttavuutta hiilijalanjälkeen

Rakennustuotteiden ja materiaalien valinta vaikuttaa sekä suoraan rakennushankkeen hiilijalanjälkeen että siihen, miten kohteen arvo säilyy kiertotaloudessa. EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelman mukaan etenkin materiaali-intensiivisillä aloilla, kuten rakentamisessa, mahdollisimman suljettujen kiertojen rakentaminen on yhteydessä liiketaloudelliseen kannattavuuteen.

Hankintalaki tarjoaa hankintaorganisaatiolle hyvät mahdollisuudet asettaa velvoitteita ja tavoitteita, sillä lain mukainen elinkaariajattelu ja kokonaistaloudellinen edullisuus mahdollistavat hankinnoissa erilaisten strategisten tavoitteiden painottamisen edullisen hinnan tavoittelun rinnalla.

Lain mukaan hankkijan on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Tällainen tarjous voi olla joko hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Juuri hinta-laatusuhteen käyttö valintaperusteena mahdollistaa hankintayksikölle monipuoliset vaikutusmahdollisuudet hankintojen vastuullisuuden ja ympäristöystävällisyyden parantamiseksi. Hankintalainsäädäntö yrittää suosittaa hankinnan kohteen vähimmäisvaatimuksiin tai tarjoajan soveltuvuusvaatimuksiin liittyviä ympäristötavoitteita ja ympäristömerkkien käyttö hankinnan kohteen kuvauksessa on tuttua hankinnoissa jo ennestään. Mutta miten voitaisiin edistää myös kierrätysmateriaalien edellyttämistä hankinnoissa?

Kierrätysmateriaalien edellyttäminen jalkautuu hankintoihin

Hankinnoissa ei useinkaan suoraan edellytetä kierrätysmateriaaleja eikä kierrätysmateriaalien hyödyntämistä siten sisällytetä tarjouslaskentaan, jolloin kierrätysmateriaalien käyttö jää vain satunnaiseksi, varsinaisen laskennan ulkopuoliseksi urakoitsijan hyödyksi. Näin hankinnat eivät todellisuudessa ohjaa lisäämään kierrätysmateriaalien käyttöä. Lainsäädännön keinoin edistetään esim. betonimurskeen yhä laajempaa hyödyntämistä rakentamisessa ja vaikkapa rakennustyömaiden ylijäämäsavien hyötykäyttömahdollisuuksia, mutta kierrätysmateriaalien jalkautuminen myös hankintoihin on kriittinen piste kierrätysasteen nostamisessa ja kierrätysmateriaalien hyödyntämistä koskevan liiketoiminnan kehittymisessä kannattavaksi.

Merkittävän askelen otti eteenpäin 1.3.2021 julkistettu rakentamisen päästötietokanta, jonka avulla pystytään muun muassa aiempaa selkeämmin toteamaan, missä rakennustuotteissa on esimerkiksi käytetty kierrätysmateriaaleja. Ja lisää on tiedossa: Valtioneuvoston aiemmin tässä kuussa julkaistun kiertotalouden strategisen ohjelman tavoitteiden mukaan kiertotaloutta tukevat vähähiilisen rakentamisen hankintakriteerit sisällytetään kaikkiin julkisten rakennuttajien talohankkeisiin vuodesta 2022 alkaen ja sisällyttäminen myös infrarakentamisen hankkeisiin aloitetaan vuonna 2023. Vaikka kyse on vasta strategisesta periaatepäätöksestä, selkeät ja ennustettavat linjaukset antavat selkeän suunnan kohti kiertotalouden aitoa jalkautumista hankinnoissa. EU-komissio on vuoden 2021 aikana ilmoittanut esittävänsä osana Green Deal – ohjelmaansa pakollisia vihreän julkisen hankinnan kriteereitä ja tavoitteita sektorilainsäädäntöön sekä tätä koskevia pakollisia raportointivelvoitteita.[2]

Hankintasääntely mahdollistaa kuitenkin paljon jo nyt, kunhan tahtoa riittää ja hankinnat suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti ja ymmärtäen, mitä kaikkea markkinat voisivat jo nyt tarjota. Olethan yhteydessä, olitpa sitten hankintayksikkö tai ympäristöystävällisiä hyödykkeitä tai urakoita tarjoava yritys, jos voimme olla avuksi mutkattoman ja vaikuttavan hankintaprosessin varmistamisessa!

[1] https://ym.fi/vahahiilinen-rakentaminen

[2]EU Commission Circular Economy Action Plan For a cleaner and more competitive Europe