EU:n uusi tekoälysääntely – kompastuskivi vai valttikortti? - OSA 1

EU haluaa olla maailmanlaajuinen edelläkävijä turvallisen digitaalisen säädösympäristön luomisessa. Myös tekoälyn saralla tämä tarkoittaa sen varmistamista, että EU:n alueella tekoälyn kehittäminen on turvallista, luotettavaa ja eettistä.

EU:n komissio antoi uuden ehdotuksensa tekoälyasetukseksi huhtikuun lopussa. Se on herättänyt niin kansallisesti kuin EU-tasolla paljon huomiota.

Lakiehdotuksella on hyvät tavoitteet, mm. huolehtia kansalaisten perusoikeuksista ja kuluttajansuojasta. Samanaikaisesti sääntelyehdotus koskettaa keskeisesti yritysten liiketoiminnan kehittämistä ja sitä, miten yritykset voivat hyödyntää tekoälyä omassa toiminnassaan. Mutta tuleeko uusi asetus käytännössä olemaan enemmän kompastuskivi vai valttikortti maailmassa, jossa tekoälyä löytyy jokaisen nurkan takaa?

Alkuun on hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten tekoälyjärjestelmä määritellään asetusehdotuksessa. Komission mukaan tekoälyjärjestelmän määritelmä on pyritty tekemään mahdollisimman teknologianeutraaliksi ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaksi, koska teknologiat ja markkinat kehittyvät nopeasti.

Tekoälyjärjestelmä on asetuksessa määritelty laajasti. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaisi ohjelmistoa, joka voi tuottaa ihmisen määrittelemien tavoitteiden saavuttamiseksi tuloksia, kuten sisältöjä, ennusteita, suosituksia tai päätöksiä. Asetus sisältää myös luettelon niistä tekniikoista ja lähestymistavoista, jotka katsotaan tällä hetkellä tekoälyä sisältäviksi järjestelmiksi, ja komissio voisi tietyin edellytyksin muuttaa luetteloa teknologisen kehityksen mukaisesti.

Jos jokin tekoälyjärjestelmä jää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, siihen eivät asetuksen vaatimukset pure. Erilaisia tekoälyn ominaispiirteitä sisältäviä teknisiä ratkaisuja on ollut käytössä jo vuosikymmeniä, jolloin sen määrittely, mitkä niistä ovat sääntelyn tarkoittamaa tekoälyä, voi olla hyvin vaikeaa. Riskinä on, että asetuksella luodaan perusteettomasti epätasapuoliset kilpailuedellytykset yrityksille, jos toiset tekniikat tai lähestymistavat päätyvät komission listalle ja toiset eivät.

Jos tekoälyjärjestelmä kuuluu asetuksen piiriin, asetuksen velvoitteet tulevat sovellettavaksi riippuen siitä, mihin käyttötarkoitukseen tekoälyä käytetään. Tekoälyn käyttö tiettyihin, rajattuihin käyttötarkoituksiin, joita pidetään erityisen haitallisena, on kielletty kokonaan. Näitä ovat mm. henkilöön vaikuttaminen subliminaalisilla, alitajuisilla tekniikoilla. Muilta osin mitä riskipitoisemmaksi käyttäjien kannalta käyttötarkoitus katsotaan, sitä suuremmat velvoitteet tekoälyn käyttöön kyseistä tarkoitusta varten kohdistuu.

Suuririskisten järjestelmien velvoitteet kohdistuisivat mm. dataan ja datan hallintaan, dokumentointiin ja tietojen säilyttämiseen, läpinäkyvyyteen ja tietojen antamiseen käyttäjille, sekä valvontaan. Lisäksi asetettaisiin myös erilaisia velvoitteita niin suuririskisten tekoälyjärjestelmien tuottajille, maahantuojille, jakelijoille kuin käyttäjille, joten muun muassa jakeluportaan eri vaiheissa toimivien tulee olla tietoisia ja tunnistaa omat velvoitteensa ja vastuunsa asetuksen noudattamisessa.

Suuririskisiin järjestelmiin kuuluisivat mm. uuden lainsäädäntökehyksen nojalla säännellyt tuotteet (esimerkiksi koneet, lelut ja lääkinnälliset laitteet) sekä niissä käytettävät turvakomponentit, joiden vaatimuksenmukaisuuden arvioinnissa tulisi huomioida myös tekoälyasetuksen vaatimukset. Lisäksi suuririskisisiksi katsottaisiin esimerkiksi järjestelmät, joita käytetään henkilöiden biometriseen etätunnistukseen sekä kriittisen infrastruktuurin hallinnassa, kuten turvakomponentit tieliikenteessä tai tie-, vesi-, kaasu-, lämmitys- ja sähköhuollossa. Myös esimerkiksi tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi luonnollisten henkilöiden rekrytoinnissa tai valinnassa, pidettäisiin suuririskisinä järjestelminä.

Koska suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin kohdistuvat vaatimukset ovat raskaita, on järjestelmän suuririskiseksi luokittelulla sääntelyssä huomattava merkitys. Komissio voisi tietyin reunaehdoin laajentaa suuririskisten tekoälyjärjestelmien piiriä, mikä heikentää asetuksen ennustettavuutta, jos ei ole varmuutta siitä, mihin kaikkiin tekoälyjärjestelmiin asetus soveltuu tai tulee soveltumaan ja mitkä kaikki tekoälyjärjestelmät kuuluvat siten kovimpien velvoitteiden piiriin.

Sääntelyn sitominen tekoälyjärjestelmän käyttötarkoitukseen mahdollistaa kuitenkin sen, että pienen tai vähäisen riskin järjestelmiin kohdistuvat vaatimukset ovat varsin marginaalisia tai niitä ei juurikaan ole. Tämä lisää sääntelyn hyväksyttävyyttä, kun järjestelmän riskipitoisuus esimerkiksi kuluttajille huomioidaan velvoitteiden laajuudessa, eikä vähäisen tai pienen riskin järjestelmiin kohdistu raskaita velvoitteita.

Teknologian kehitys on nopeaa ja helposti käy niin, että sääntely ei pysy ajassa ja on vanhentunutta jo voimaantullessaan. Jotta uusi sääntely voi toimia, EU:n on pystyttävä tasapainottelemaan perusoikeuksien, käyttäjien suojaamisen ja yritysten liiketoimintamahdollisuuksien edistämisen välimaastossa. Etenkin uusilla liiketoiminnan alueilla on huolehdittava siitä, ettei sääntely lopulta käänny itseään vastaan. Vaarana on, että Kiinan ja Yhdysvaltain etumatka uusien innovatiivisten tapojen hyödyntämisessä kasvaa entisestään, jos sääntely heikentää innovaatiotoiminnan mahdollisuuksia EU:n alueella.

Sääntelyn jatkovalmistelussa onkin tärkeää tunnistaa ja rajata sääntely kohdistumaan vain EU:n arvojen ja perusoikeuksien toteutumisen kannalta olennaisimpiin, todellisiin riskitekijöihin ja pyrkiä vähentämään innovaatiotoiminnalle aiheutettavaa sääntelykuormitusta. Tämä tukisi sääntelyn hyväksyttävyyttä, lisäisi asetuksen ennustettavuutta ja vähentäisi sen aiheuttamia kustannuksia. Parhaassa tapauksessa EU:n luoma säädöskehys voisi toimia mallina myös muille maille. Tämä edellyttää kuitenkin, että asetus on selkeä, ennustettava ja laajasti hyväksytty.

Lisää aiheesta jatko-osassa: EU:n uusi tekoälysääntely – kompastuskivi vai valttikortti? - OSA 2