Diginationalismin aalto Euroopassa

Viime kuukausina Euroopassa on voimistunut keskustelu digitaalisen suvereniteetin tavoittelusta, toisin sanoen halusta hallita paremmin oman maanosan digitaalista infrastruktuuria ja dataa. Geopoliittiset jännitteet Yhdysvaltojen kanssa ovat herättäneet huolen Euroopan riippuvuudesta erityisesti amerikkalaisista teknologiayrityksistä. Kasvava pyrkimys digitaaliseen omavaraisuuteen teknojättien helmoista kaikuu arvopohjaisen realismin molempia puolia – irtautumispyrkimyksiä perustellaan sekä halulla kunnioittaa eurooppalaisia arvoja että huoltovarmuusseikoilla. Eurooppalaiset toimijat – sekä poliitikot että yritykset – pohtivat nyt vakavasti, miten vähentää riippuvuuttaan Yhdysvaltojen teknologiajättien palveluista ja varmistaa kriittisten digitaalisten palveluiden hallinta omissa käsissä.

Käytännössä digitaalista suvereniteettia koskeva keskustelu on näkynyt useissa ajankohtaisissa puheenvuoroissa. Onpa aihe kirvoittanut jo ”Digitaalinen itsenäisyys” -otsikolla kulkevan kansalaisaloitteenkin. Useissa puheenvuoroissa on tuotu esiin jopa skenaario, jossa Yhdysvallat äärimmäisessä tilanteessa katkaisisi Euroopan pääsyn kriittisiin pilvipalveluihin, kuten maksujärjestelmiin tai sähköpostijärjestelmiin. Tämä olisi valtava häiriö Euroopan yrityksille ja julkishallinnolle ja veisi koko maanosan takaisin 1990-luvulle. Euroopan parlamentti hyväksyikin hiljattain päätöslauselman teknologisesta suvereniteetista, jossa julkisia hankintoja kannustetaan suosimaan eurooppalaisia tuotteita ja ehdotetaan uutta lainsäädäntöä eurooppalaisten pilvipalveluiden tukemiseksi.

Microsoft ja julkisen sektorin lisenssit 

Euroopan vahva nojautuminen yhdysvaltalaiseen teknologiaan näkyy konkreettisesti myös kustannuksissa. Suomen julkisen sektorin vuoden 2024 suurin yksittäinen IT hankintojen kuluerä – lähes 1,2 miljardia euroa – koostui pelkästään Microsoftin ohjelmistojen lisenssi- ja palvelusopimuksista. Summa on valtava. Se on noin kolmannes kaikista julkisen sektorin vuoden 2024 IT hankinnoista ja vastaa yli 200 euron kustannusta jokaista suomalaista kohden. Markkina on niin keskittynyt, että hankintamenettelyissä ei enää tehdä valintaa eri tuotteiden, vaan eri Microsoftin lisenssien jälleenmyyjien välillä. Muita realistisia vaihtoehtoja ei ole. Vai onko?

Varoittavia esimerkkejä

Keväällä 2025 kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n pääsyyttäjän Karim Khanin työsähköposti suljettiin Microsoftin toimesta Yhdysvaltain määräyksestä, koska ICC oli antanut israelilaispoliitikoista kansainvälisen pidätysmääräyksen Gazan tapahtumien vuoksi. Toinen ICC:n tuomari Nicolas Guillou on kertonut, että häntä kohtaan asetetut henkilökohtaiset pakotteet ovat estäneet täysin esimerkiksi luottokorttien käytön, kun American Express, Visa ja Mastercard lakkasivat monien muiden palvelujen ohella toimimasta. Yhdysvaltojen vastatoimet ovat kohdanneet myös eurooppalaisia lainsäätäjiä: EU:n entinen ranskalaiskomissaari ei ole enää tervetullut Yhdysvaltoihin, koska hän on ollut edistämässä EU:n digilainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on suitsia Yhdysvaltalaisten teknologiayritysten ylivaltaa Euroopan markkinalla. Nämä tapaukset kertovat karusti siitä vallasta, jota Yhdysvallat kykenee käyttämään – joko suoraan tai välillisesti teknologiayritystensä kautta – poliittisten tarkoitusperiensä edistämiseksi. Tai ihan vain kostotarkoituksissa.

Kokonaisvaltaista riippuvuutta – mutta ei ehkä ikuisesti

Euroopan riippuvuus Yhdysvalloista on varsin kokonaisvaltaista. Viestintä, maksuliikenne ja rahoitusmarkkinat, tekoälyteknologiat, turvallisuus ja tiedustelu. Kaikilla näillä ja monilla muilla aloilla Eurooppa on joko täysin, tai ainakin hyvin merkittävissä määrin, riippuvainen Yhdysvaltain ailahtelevaisesta johdosta.

Riippuvuussuhde on nostanut aiheellista huolta vanhalla mantereella ja on käynnistänyt jo joitakin vakavasti otettavia aloitteita digitaalisen suvereniteetin palauttamiseksi. Berliinissä järjestettiin marraskuussa 2025 Euroopan digitaalista suvereniteettia käsittelevä huippukokous, jonka yhteydessä julkistettuun asian tärkeyttä korostavaan poliittiseen kannanottoon myös Suomi on liittynyt. Poliittisten puheiden jatkoksi tarvittaisiin kipeästi toimintaa – rohkeutta, yhteistyötä ja isoja investointeja.

Usein kuulee väitteen, ettei eurooppalaisia vaihtoehtoja olisi tarjolla, mutta tämä ei pidä täysin paikkaansa. Avoimen lähdekoodin ratkaisut tarjoavat monia korvaavia työkaluja amerikkalaisille ohjelmistoille. Esimerkiksi toimisto-ohjelmistoja, sähköposti- ja yhteistyöalustoja ja kokonaisia käyttöjärjestelmiä on jo saatavilla täysin eurooppalaisten yritysten toimittamana. Niillä on kuitenkin pitkä matka de-facto standardeiksi.

On myös huomioitava, että yhdysvaltalaiset teknojätit ovat reagoineet Euroopan huoleen tarjoamalla ratkaisuja, joilla data saataisiin pysymään EU-alueella. Nämä toimet osoittavat, että kysyntää eurooppalaisille tai suvereniteettia tukeville pilvipalveluille on ja markkinoiden yhdysvaltalaiset toimijat yrittävät vastata tarpeeseen, jos eurooppalaisilla yrityksillä ei ole tarjota järkeviä vaihtoehtoja.

Eurooppalaisia digitaalisia palveluita on listattuna esimerkiksi https://european-alternatives.eu/ -sivustolla. Eri kategorioittain listattuja palveluita on mukana kymmeniä.

Esimerkkejä: kun amerikkalaisesta teknologiasta luovutaan

Viime aikoina on nähty useita konkreettisia tapauksia, joissa eurooppalaiset toimijat ovat päättäneet vaihtaa amerikkalaisia digipalveluja eurooppalaisiin tai avoimen lähdekoodin ratkaisuihin.

Esimerkiksi Tanska on lähtenyt määrätietoisesti vähentämään Microsoft-riippuvuuttaan. Vuoden 2025 alussa uutisoitiin, että Tanskan hallinto aikoo luopua Microsoftin ohjelmistoista ainakin Kööpenhaminan ja Aarhusin kunnissa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi Microsoft Officen ja Teamsin korvaamista avoimen lähdekoodin vaihtoehdoilla paikallishallinnon työpaikoilla. Samaa siirtymää on tehty vuodesta 2024 alkaen myös Saksan Schleswig-Holsteinin osavaltiossa. Niin ikään Ranskassa kansallinen poliisi (Gendarmerie) on jo aloittanut MS Office -ohjelmistojen korvaamisen LibreOffice-paketilla ja tuhansien työasemien siirtymisen Windowsista Linuxiin.

Palveluratkaisut puntarissa Suomessa ja maailmalla

Myös Suomessa asiasta on käynnissä vilkas keskustelu esimerkiksi valtionhallinnon pilvipalveluiden osalta. Eri medioissa on viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana julkaistu useita aihetta koskevia tutkivan journalismin tuotoksia.

Uudessa valossa on päädytty tarkastelemaan esimerkiksi eduskuntavaalien äänestysdatan siirtämistä Amazonin pilveen koskevaa Oikeusministeriön päätöstä, joka on saanut osakseen voimistuvaa kritiikkiä. Laajamittaista siirtymistä pois amerikkalaisista palveluista ei Suomessa kuitenkaan vaikuta vielä tapahtuneen, vaikka yksittäisiä tähän liittyviä ulostuloja onkin viime kuukausina kuultu lähinnä PK-yrityksiltä.

Liikehdintää on havaittu Euroopan ohella myös globaalisti. Intian puolustusministeriö on yksi taho, joka on lähtenyt korvaamaan Microsoftin tuotteita omilla ratkaisuillaan ja Brasilia on pyrkinyt eroon Yhdysvaltalaisista teknologioista jo pitkään. Vaikka kaikki hankkeet eivät etene ongelmitta, suunta on selvä: digitaalista itsenäisyyttä tavoitellaan nyt tosissaan monella taholla.

Nämä esimerkit kuvastavat diginationalismin aallon konkretisoitumista: sekä kansalliset että ylikansalliset toimijat ympäri maailmaa tekevät päätöksiä, tai ainakin virittävät keskusteluja, joilla pyritään vähentämään ulkomaista teknologiariippuvuutta.

Euroopan unionin tasolla on muutaman viime vuoden aikana hyväksytty useita sääntelytoimia, joilla pyritään luomaan reilummat ja turvallisemmat pelisäännöt digipalveluihin – käytännössä nämä toimet tukevat myös Euroopan digitaalista omavaraisuutta.

1. Data-asetus vaihtamisen työkaluna

Palvelujen vaihtamisen toteuttamisen osalta merkittävin uutuus on data-asetus (Data Act, sovelletaan 12.9.2025 alkaen). Asetus sisältää useisiin dataan kytkeytyviin aihepiireihin liittyviä sääntöjä, joista palvelusta toiseen siirtymisen kannalta oleellisimmat löytyvät asetuksen VI luvusta.

Eurooppalaisille datankäsittelypalvelujen käyttäjille annetaan pakottavan sääntelyn kautta oikeus vaihtaa palveluntarjoajaa helposti. Palveluntarjoajien on poistettava kaikki keinotekoiset esteet, jotka estävät asiakasta siirtämästä dataansa toiseen palveluun, ja lisäksi avustettava siirrossa. Asetus esimerkiksi rajoittaa palvelujen irtisanomisaikoja sekä palveluntarjoajan siirrosta perimiä kustannuksia. Se siis tähtää niin sanotun vendor lock-in -ilmiön vähentämiseen ja antaa eurooppalaisille käyttäjille paremmat työkalut välttää jumittuminen yhden palveluntarjoajan ikeeseen.

2. Kilpailua tukeva digimarkkinasäädös

Digitaalisia alustoja laajemmin pyrkii suitsimaan digimarkkinasäädös (Digital Markets Act, DMA, sovelletaan 2023 alkaen) Se kohdistuu nimenomaisesti suuriin, erikseen nimettyihin verkkopalvelualustoihin eli “portinvartijoihin”. Näiden joukosta suurin osa on Yhdysvaltalaisia (Google, Apple, Meta, Amazon, Microsoft ja lisäksi Kiinalainen ByteDance). DMA pyrkii varmistamaan kilpailullisemmat ja oikeudenmukaisemmat markkinat digialalla kieltämällä portinvartijoilta monia pienempiä kilpailijoita syrjiviä käytäntöjä. Esimerkiksi portinvartijoiden on annettava yrityksille pääsy niiden keräämään dataan ja varmistettava keskeisten palveluidensa yhteentoimivuus kilpailijoiden kanssa. Tavoitteena on lisätä eurooppalaisten vaihtoehtojen mahdollisuuksia menestyä.

3. Alustat vastuuseen digipalvelusäädöksen avulla

Kolmantena merkittävänä säädöshankkeena voidaan mainita digipalvelusäädös (Digital Services Act, DSA, voimaan asteittain 2022–2024), joka pakottaa suuret verkkoalustat vastuuseen laittoman ja haitallisen sisällön leviämisestä sekä lisää läpinäkyvyyttä algoritmien ja mainonnan suhteen. Erittäin suurille toimijoille (kuten somejäteille) asetetaan korotettuja velvollisuuksia mm. riskienhallintaan ja ulkopuolisiin auditointeihin. Tämä sääntely parantaa eurooppalaisten käyttäjien oikeuksia ja turvallisuutta verkossa, mutta sillä on myös geopoliittinen kaiku: suuryritysten on noudatettava EU:n sääntöjä globaalisti, mikä käytännössä pakottaa yhdysvaltalaiset jätit muokkaamaan palveluitaan EU-alueen vaatimuksiin sopiviksi tai vetäytymään markkinoilta. Yhdysvalloissa tämä on herättänyt kritiikkiä “Euroopan ylivallasta” regulaation keinoin, mutta EU on pitänyt linjansa tiukkana osana digitaalista strategista autonomiaansa.

Unioni takaisin ohjaksiin

Kokonaisuutena EU:n digiregulaatio on viimeisten vuosien aikana laajentunut merkittävästi. Sääntelytoimien viesti on selvä: Eurooppa haluaa takaisin ohjaksiin digitaalisessa taloudessa. Lainsäädännöllä pyritään varmistamaan, että eurooppalaisilla on reilut mahdollisuudet käyttää ja kehittää omia ratkaisuja ilman kohtuuttomia lukkoja tai tietoturvauhkia. Samalla halutaan suojella eurooppalaisten kansalaisten dataa ja oikeuksia.

Kriitikot (erityisesti Yhdysvalloissa) ovat väittäneet EU:n toimien olevan protektionistisia ja suunnattu epäreilusti amerikkalaisfirmoja vastaan. EU:n näkökulmasta kyse on kuitenkin strategisesta autonomiasta: Eurooppa kieltäytyy olemasta pelkkä “vasalli” globaalissa digikilpailussa, kuten presidentti Macron on painokkaasti todennut. Tämä itsenäisyyden aalto – diginationalismi – on nousemassa keskeiseksi osaksi Euroopan digitaalista tulevaisuutta.

Palveluntarjoajan vaihtaminen on aina työläs prosessi, johon liittyy niin sopimuksellisia- kuin teknisiäkin haasteita. Tuore dataa koskeva regulaatio tuo palvelujen vaihtajille uusia työkaluja, mutta samat velvoitteet on toki otettava huomioon myös omassa toiminnassa, kun tarjotaan itse pilvipalveluita markkinalle. Datan tarkoituksenmukainen hallinnointi organisaatiossa edellyttää organisaation ja sen käyttämien palveluiden datarakenteiden sekä dataan liittyvien käytänteiden syvällistä ymmärrystä.

Mahdolliset muutokset käytettävien digitaalisten palveluiden kentässä työllistävät siis sekä juristeja, että datan hallinnan ammattilaisia. Fondia ja Sparta Consulting tarjoavat yhteistyössä kattavan valikoiman dataan ja dataa käsitteleviin järjestelmiin liittyviä palveluita: Fondian asiantuntijat ovat apunasi kaikissa vaihtoon liittyvissä sopimusprosesseissa ja auttavat ymmärtämään, mitä työkaluja uusi EU:n digilainsäädäntö tarjoaa mahdollisissa muutostilanteissa. Spartan asiantuntijat auttavat selvittämään data-asetuksen piiriin kuuluvat tietovarannot ennakolta ja luomaan tehokkaat mallit sekä tietojen luovuttamiseen että vastaanottamiseen.

Tämä artikkeli on osa data-asetukseen keskittyvää artikkelisarjaa, joka pureutuu asetuksen yksittäisiin kysymyksiin eri näkökulmista ja mahdollisimman käytännönläheisesti. Sarjan aiemmat osat: