Datasäädös muuttaa tietojen jakamisen pelisääntöjä

Tämä täysin uudenlainen sääntely on keskeinen osa Euroopan datastrategiaa, jolla pyritään lisäämään datan käyttöä osana uusia palveluita ja yrityksiä. Datasäädös velvoittaa jakamaan tietoverkkoon kytketyn tuotteen keräämät tiedot käyttäjälleen. Tiedot on käyttäjän pyynnöstä myös luovutettava kolmannelle osapuolelle. Lisäksi asetus edellyttää valmistajat poikkeustilanteissa jakamaan kerätyt tiedot julkisyhteisöille. Tietojen jakamista koskevien velvoitteiden lisäksi datasäädöksellä pyritään helpottamaan pilvipalvelun tarjoajien vaihtamista.

Mikä muuttuu sen jälkeen, kun datasäädöstä aletaan soveltaa?

• Kaikki laitteen keräämät tiedot on jaettavariippumatta siitä, ovatko tiedot syntyneet aktiivisesta käytöstä vai onko ne kerätty laitteen ollessa kytkettynä pois käytöstä.

• Käyttäjän – luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön – on saatava tiedot käyttöönsä maksutta.

• Käyttäjä voi myös pyytää tietojen jakamista kolmannelle osapuolelle, esimerkiksi oheispalvelua tarjoavalle yritykselle.

• Laitteet on suunniteltava siten, että ne mahdollistavat tietojen jakamisen.

Tietojen jakamiselle asetetaan kuitenkin myös ehtoja. Tiedon jakamisvelvoitteet koskevat vain raakadataa, ei käsiteltyjä tai yhdistettyjä tietoja. Laitteet, jotka on ensisijaisesti suunniteltu sisällön näyttämiseen tai toistamiseen tai sisällön tallentamiseen ja lähettämiseen, on vapautettu velvoitteista. Tietoja jaettaessa on otettava huomioon liikesalaisuuksien suoja, eivätkä kolmannet osapuolet saa käyttää tietoja kilpailevien tuotteiden kehittämiseen. Lisäksi tietojen jakamisen kolmansille osapuolille on tapahduttava oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Mikro- sekä pienet ja keskisuuret yritykset on vapautettu useista datasäädöksen velvoitteista.

Datasäädös jättää kuitenkin vielä useita kysymyksiä avoimeksi, kuten:

• Missä on raakadatan ja käsitellyn datan raja?

• Kattavatko datan jakamisvelvoitteet esimerkiksi sensorissa oleva sulautetun ohjelmiston käsittelemän datan?

• Kenen kanssa on sovittava datan jakamisesta, jos yhdellä laitteella on useita käyttäjiä tai jos laite pitää sisällään useita tietoa kerääviä laitteita?

• Kuinka paljon tuotteen suunnittelua on muutettava, jotta mahdollistetaan käyttäjän suora pääsy laitteen tuottamiin tietoihin?

• Mitä tapahtuu laitteen tuottamiin tietoihin perustuville liiketoimintamalleille (jotka esim. perustuvat kuukausimaksulliseen palveluun, jossa hyödynnetään laitteen tuottamaa tietoa)?

Parhaimmillaan datasäädös lisää kilpailua ja edesauttaa uusien palvelujen kehittämistä. Laitteiden käyttötietojen yhdistäminen uudella tavalla tai uusien markkinatoimijoiden pääseminen käsiksi dataan synnyttää uutta potentiaalia. Erityisesti se kuitenkin vaikuttaa merkittävästi moniin nykyisiin tuotteisiin ja palveluihin. Kaikkien käyttötietoja keräävien ja verkkoon liitettyjen laitteiden kohdalla on mietittävä, miten tietoja jaetaan. Tiedot ovat usein osa maksullisia lisäpalveluja, joten liiketoimintamalleja on ehkä muokattava uudelleen. Datasäädös vaikuttaa myös tuotteiden suunnitteluun, sillä sen on mahdollistettava tietojen jakaminen. Tämä johtaa suunnittelijat pohtimaan, mitä tietoja kerätään ja miten niitä jaetaan. Tietojen jakaminen datasäädöksen nojalla aiheuttaa useimmissa tapauksissa tarpeen ennakoida valmistajien, käyttäjien ja kolmansien osapuolten välisiä sopimussuhteita, mukaan lukien datasäädöksen asettamia ehtoja. Datasäädös ei kuitenkaan velvoita keräämään tai jakamaan tietoja, joita ei ole aiemmin kerätty.