1. Mikro- ja pientuottajat: kertaluonteinen yksinkertaistettu ilmoitus
Asetukseen lisättiin vuoden 2025 muutoksessa uusi kategoria: mikro- tai pientuottaja. Tämä koskee matalan riskin maahan sijoittautuneita mikro- tai pienyrityksiä (tai luonnollisia henkilöitä), jotka kaupallisessa toiminnassaan saattavat markkinoille tai vievät tuotteita, jotka ne ovat itse viljelleet, korjanneet tai kasvattaneet tietyillä maa-alueilla. Nämä toimijat, käytännössä viljelijät ja metsänomistajat, eivät enää ole velvollisia toimittamaan due diligence-vakuutusta (DD-vakuutus) joka kerta, kun he saattavat tuotteen markkinoille tai vievät sitä. Sen sijaan heidän tarvitsee toimittaa vain kertaluonteinen yksinkertaistettu ilmoitus ja välittää vastaava ilmoitustunniste toimitusketjussa eteenpäin toimijoille tai kauppaa käyville yrityksille.
Käytännössä myös suurempikin yritys voi täyttää mikro- tai pientuottajan kriteerit, jos se pystyy osoittamaan, että relevantteja hyödykkeitä ja tuotteita koskevaan toimintaan liittyvä liiketoiminta täyttää kyseisen yritysluokan kriteerit. Yksinkertaistettua ilmoitusta ei myöskään tarvitse päivittää, jos tuotteen vuosituotantomäärä muuttuu.
Mikro- tai pientuottajilla on mahdollisuus käyttää valtuutettuja edustajia tietojen toimittamiseen puolestaan.
2. Downstream toimijat (alavirran toimijat): passiivinen velvoite, ei aktiivista selvittämisvelvollisuutta
Asetuksen yksinkertaistusten myötä huolellisuusvelvoite (due diligence -velvoite) velvoittaa nyt vain ensimmäistä toimijaa, joka saattaa EUDR-tuotteen EU:n markkinoille tai vie sen EU:n markkinoilta. Alavirran toimijat (downstream-toimijat) ja kauppaa käyvät yritykset eivät enää ole velvollisia toimittamaan omia due diligence -vakuutuksiaan tietojärjestelmään eivätkä varmistamaan, että asianmukaista huolellisuutta on noudatettu koko toimitusketjussa. Sen sijaan heidän velvoitteensa rajoittuvat pääasiassa rekisteröitymiseen EUDR-tietojärjestelmään (muut kuin pk-yritykset) sekä DD-vakuutusten viitenumeroiden vastaanottamiseen, kun ne niiden suorana toimittajana on toimija, joka saattaa tuotteet ensimmäistä kertaa EU:n markkinoille.
Keskeinen täsmennys koskee passiivisuuden periaatetta: ensimmäisen alavirran toimijan velvoite kerätä ja säilyttää DD-vakuutusten viitenumerot tai ilmoitustunnisteet on luonteeltaan passiivinen. Alavirran toimijan ei siis tarvitse tutkia aktiivisesti toimitusketjua tai aktiivisesti pyytää toimittajaltaan viitenumeroa tai ilmoitustunnistetta. Alavirran toimija tai kauppaa käyvä yritys voi vilpittömässä mielessä olettaa, ettei toimittaja ole ylävirran toimija, jos tämä ei toimita heille viitenumeroita tai ilmoitustunnisteita.
Yhteenvetona: Alavirran toimijat ja kauppaa käyvät yritykset eivät ole velvollisia noudattamaan itse huolellisuusvelvoitetta, toimittamaan DD-vakuutuksia eivätkä varmistamaan, että huolellisuutta on noudatettu ylempänä toimitusketjussa. Heidän on kuitenkin kerättävä ja säilytettävä tietyt tiedot ja toimitettava ne toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä.
3. Laillisuusvaatimus ja riskiperusteinen todentaminen
Huolellisuusvelvoitteen osalta komissio vahvistaa suhteellisuusperiaatteen ja laaja riskinarviointi tulisi kohdistaa toimitusketjuihin, tuotantoalueisiin ja tuotantomaihin, joissa saatavilla olevan tiedon alustava tarkastelu osoittaa korkeampaa riskiä. Sitä vastoin niissä toimitusketjuissa, tuotantoalueissa ja tuotantomaissa, joissa alustava tarkastelu osoittaa merkityksettömän riskin, toimijoilta ei pitäisi edellyttää vastaavaa perusteellista lisätiedonkeruuta ja riskinarviointia.
Matalan riskin maista hankittaessa velvollisuudet ovat suppeammat: matalan riskin maista hankintaa tekevät toimijat, jotka hyödyntävät yksinkertaistettua huolellisuusvelvoitetta, eivät ole velvollisia tekemään riskinarviointia ja ryhtymään toimenpiteisiin riskin vähentämiseksi, ellei heille tule tietoon tai heidän tietoonsa saateta tietoja, jotka viittaisivat riskiin siitä, että tuote ei ole asetuksen mukainen.
Koska mikro- tai pientuottajat hankkivat määritelmänsä mukaan yksinomaan matalan riskin maasta, heidän ei yleensä tarvitse suorittaa riskinarviointia ja riskinhallintaa, ellei heille tule tietoon tietoja, jotka osoittavat muuta.
4. Soveltamisalan muutokset: lisätään, poistetaan, täsmennetään
Osana raportin julkaisua komissio julkaisi myös luonnoksen delegoiduksi asetukseksi EUDR liitteen I tuoteluettelon muuttamisesta. Ehdotetuilla lisäyksillä pyritään paikkaamaan toimitusketjun velvoitteiden aukkoja.
Soveltamisalaan ehdotetaan lisättäväksi mm.
Liukoinen kahvi (HS 2101 11 00 Kahviuutteet, -esanssit ja -konsentraatit)
Tiettyjä palmuöljyjohdannaisia, mukaan lukien palmuöljystä valmistettu saippua.
Soveltamisalasta ehdotetaan poistettavaksi
Nahat ja vuodat sekä parkkeeraus- tai valmistusvaiheesta pidemmälle jalostettu nautaeläinnahka (HS-koodit 4101, 4104, 4107) poistetaan soveltamisalasta mm. siksi, että nahka-alan arvoketjussa EU:n toimijoilla on rajallinen vaikutusvalta vaatia toimittajiltaan vaatimustenmukaisuustietoja.
Pinnoitettujen renkaiden osalta uusi lähestymistapa rajaa velvoitteet yksinomaan pinnoituskumiin (HS 4012 90 30), sillä pinnoitettu rengas on elinkaarensa loppupäässä oleva käytetty rengas ja pinnoitusprosessissa käytetyn uuden kumin vaikutus metsäkatoon on suhteellisen vähäinen.
Lisäksi luonnoksessa on täsmennyksiä pakkausmateriaalien, kierrätettyjen ja käytettyjen tuotteiden ja näytteiden osalta.
5. Tietojärjestelmä ja muut toimet EUDR vaatimustenmukaisuuden edesauttamiseksi
EU:n EUDR tietojärjestelmä avataan uudelleen vaiheittain, ja uudelleenavaus on suunniteltu kesäkuulle 2026 sekä harjoittelu- että tuotantoympäristöön. Tärkeimmät uudistukset ovat:
Yksinkertaistettujen ilmoitusten toimittaminen nykyisen DD-vakuutuksen muotoa noudattaen ja tarkistetun EUDR-tekstin mukaisesti, myös API-rajapinnan kautta.
Uusien roolien rekisteröinti: mikro- tai pientuottajat sekä alavirran toimijat ja kauppaa käyvät (muut kuin pk-yritykset).
Kokonaan uusia helpottamistoimia ovat lainsäädäntö- ja sertifiointitietokannat: komissio on ilmoittanut aikovansa perustaa kaksi tietokantaa: toiseen kootaan tuotantomaiden relevantti lainsäädäntö ja toiseen EUDR:n piiriin kuuluviin hyödykkeisiin ja tuotteisiin sovellettavat sertifiointijärjestelmät. Komissio suunnittelee tietokantojen käynnistämistä ennen EUDR:n soveltamisen alkamista joulukuussa 2026.
Lisäksi komissio on täsmentänyt sertifiointijärjestelmien roolia. EUDR tunnustaa, että sertifioinnit ja muut kolmannen osapuolen varmentamat järjestelmät voivat tarjota hyödyllistä tietoa vaatimustenmukaisuudesta riskienarvioinnissa tukevana näyttönä siitä, että tuotteet ovat laillisia ja metsäkatovapaita. Kyse ei kuitenkaan ole automaattisesta hyväksynnästä: sertifioinnin käyttö ei tarkoita, että toimija on vapautettu huolellisuusvelvoitteesta. Toimija on edelleen vastuussa, jos se ei täytä EUDR:n huolellisuusvelvoitteita.
