Kokemuksia vesivoimasääntelyn ja luvittamisen muutoksista viime vuosikymmeniltä
)
Palaan tässä kirjoituksessa muistikuviini siitä, kuinka vesivoimasääntely on kehittynyt noin kolmenkymmenen viimeisen vuoden aikana, alkaen suurimpien vesivoimalaitoshankkeiden päättymisestä nykyiseen tilanteeseen, jossa sekä puretaan vanhoja laitoksia että pyritään saamaan lisää käyttöä olemassa oleville.
1980-luvun loppu - 2000-luvun alku: Suurten vesivoimalaitoshankkeiden päättyminen ja säännöstelylupien tarkistamismenettely
Koskiensuojelua säännelleen lainsäädännön tultua voimaan 1980–90-lukujen vaihteessa luvitettiin viimeiset suuret voimalaitoshankkeet. Viimeisin yli 10 MW:n tehoisista laitoksista, Kitisen Kelukoski, on valmistunut 2001. Tehonnostoja ja muita vesilupia vaatineita muutoksia aikaisemmin rakennettuihin laitoksiin on toteutettu jo aikaisemmin. Tämä työ jatkuu edelleen.
Vuonna 1994 vesilakiin lisättiin 8 luvun 10 b §, jonka perusteella ennen 1.5.1991 myönnettyihin säännöstelylupiin voitiin soveltaa säännöstelyehtojen erityistä selvitys- ja tarkistamismenettelyä.
Uuden vesilain esitöiden mukaan tätä säännöstä sovellettiin useaan merkittävään vesistöön vuosina 1994–2011. Säännöksessä tarkoitettu menettely oli kaksivaiheinen (ensin ympäristökeskuksen selvitysvaihe, sitten mahdollinen lupahakemus), joten osa tapauksista on voinut päättyä jo selvitysvaiheeseen ilman lupamenettelyä. Uudessa vesilaissa vastaava säännös on 19 luvun 7 §:ssä. Muutamissa suurimmissä vesistöissä säännöstelyn kehittäminen jatkuu edelleen vapaaehtoisuuden pohjalta.
2010-luku: Luontointressien vahvistuminen
Vesivoimalaitoshankkeissa luontointressin merkitys on koko aikana kasvanut. Tämä on johtanut muun muassa kalatiehankkeisiin eri vesistöissä. Tosin kalateitä Suomen joissa on ollut jo vuosikymmeniä. 2010-luvulla on lisäksi haettu muutoksia eri jokien kalatalousvelvoitteisiin. Nämä hankkeet ovat edelleen kesken joko valitusinstansseissa tai niistä vielä keskustellaan julkisuudessa. Valtakunnallinen Nousu-ohjelma on rahoittanut lukuisia hankkeita myös muihin virtavesiin ja puroihin vaelluskalakantojen elvyttämiseksi ja kalojen vapaan kulun mahdollistamiseksi.
Nykyhetki ja vireillä olevat lakihankkeet
Vesilain muutosta koskevan hallituksen esityksen HE 84/2026 mukaan ehdotetaan sisällytettäväksi vesilakiin säännökset uuden kalatalousvelvoitteen, kalatalousmaksun tai niiden yhdistelmän määräämisestä sellaisen vesivoimalaitoksen lupaan, johon näitä ei sisälly.
Ehdotetut muutokset mahdollistaisivat tällaisten laitosten lupamääräysten tarkistamisen kalatalousasioiden osalta nykyistä helpommin. Hallituksen esityksessä on todettu, että vesiluvan haltijalla olisi eräissä tilanteissa oikeus saada valtiolta korvausta, jos velvoitteesta aiheutuisi vesivoiman menetyksen vuoksi hyödyn olennaista menetystä. Hallituksen esityksen mukaan hyödyn korvaaminen ei olisi kuitenkaan tavanomaista. Muutosehdotuksessa aikaisemmin mainittu valtion mahdollinen oikeus lunastaa voimalaitos on tosin poistettu.
Toisenlaista kehitystä edustaa toinen vireillä oleva vesilain muutoshanke, jonka mukaan vesilakiin esitetään lisättäväksi säännökset, joilla mahdollistettaisiin väliaikainen vesivoimalaitoksen tai säännöstelyä koskevan luvan määräyksistä poikkeaminen sähköjärjestelmän käyttövarmuuden turvaamiseksi.
Ehdotusten mukaan Lupa- ja valvontavirasto voisi sähköjärjestelmän käyttövarmuuden turvaamiseksi Energiaviraston hakemuksesta määrätä hankkeesta vastaavan poikkeamaan väliaikaisesti juoksutusta ja vedenkorkeutta koskevista määräyksistä sekä antaa muita tarpeellisia määräyksiä. Ehdotukset eivät velvoittaisi viranomaisia sääntelymekanismin hyödyntämiseen, vaan asian vireille saattaminen olisi Energiaviraston harkinnassa. Määräyksiä voitaisiin tarvittaessa kohdistaa myös laitosten luvista erillisiin säännöstelylupiin, joiden määräykset vaikuttavat laitoksilla toteutettavissa oleviin juoksutuksiin. Hanke on tällä hetkellä lausuntomenettelyssä.
Viime aikoina ovat olleet esillä voimalaitosten lyhytaikaissäännöstelyä eli -säätöä koskevat lupa-asiat. Kyse on menetelmästä, jossa vesivoimalaitoksen juoksutusta muutetaan nopeasti ja usein toistuvasti, mikä johtaa nopeisiin veden pinnan muutoksiin voimalan ala- ja yläpuolisilla vesialueilla. Edelleen on kuitenkin määrittelemättä, mitä tämä käsite tarkasti ottaen tarkoittaa, kun voimalaitoksen säännöstelemän vesistön virtaama tai pinnankorkeudet eivät pysy muutenkaan vakioina eri olosuhteissa.
Kuten muukin energiainfrastruktuuri, moni vesivoimalaitos on luvitettu ja rakennettu aivan eri tilanteeseen kuin tähän päivään. Vesilaki tarjoaa useita eri säännöksiä muuttaa voimalaitosten tai vesistöjen lupamääräyksiä eri tarpeiden mukaisesti. Muutosta hakevan on kuitenkin syytä tarkistaa tarkasti, minkä lainkohdan mukaan, millä perustein ja kenen kustannuksella muutos pyritään saamaan aikaan. Muutosta lupaehtoihin arvioidaan eri intressien näkökulmasta, jolloin muutoksen aikaansaaminen voi kestää pitkään eri instansseissa ja lopputulos ei ole aina ennustettavissa. Siksipä luvituksen etukäteissuunnittelun ja viranomaisten oikea-aikaisen informoinnin merkitys korostuvat.