Avain paikalliseen sopimiseen
Olen nähnyt toimivaa paikallista sopimista ja surkeaa paikallista sopimista. Olen nähnyt sopimuksia, joita kukaan ei ymmärrä, joista kukaan ei tykkää tai joita toinen osapuoli ei edes sopimukseksi tunnista. Toisaalta olen nähnyt, miten paikallinen sopimus ratkaisee työpaikalla esille nousseet ongelmat ja helpottaa sekä työn johtamista että tekemistä.
Työmarkkinoita aktiivisesti seuraaville hallituksen paikallista sopimista koskevissa muutosesityksissä ei ole juurikaan mitään uutta, koska samaa asiaa on veivattu vuosikaudet. Erityisesti työnantajajärjestöissä on jo pitkään nähty laajempaa paikallisen sopimisen tarvetta, kuin mitä nykytilanne sallii. Paikallisen sopimisen lainsäädäntöä valmistellut kolmikantainen työryhmä jätti mietintönsä työ- ja elinkeinoministeriölle jo vuonna 2016. Sen työn pohjalta on nykyinen hallituskin ottanut paikallisen sopimisen uudistamisen agendalleen. Paikallista sopimista koskeva hallituksen esitys annettiin 5.9.2024 ja hallitus esittää, että muutokset tulisivat pääosin voimaan 1.1.2025.
Annetussa lakiesityksessä on kuitenkin myös uusia elementtejä. Uutta on se, että hallitus näkee mahdolliseksi antaa eduskunnalle muitakin kuin kolmikantaisen työryhmän yksimielisiä ehdotuksia. Uutta paikallisessa sopimisessa olisi jatkossa se, että sovellettavasta työehtosopimuksesta voisivat sopia toisin muutkin kuin vain työnantajaliittoon kuuluvat työnantajat, ja tarvittaessa muidenkin kuin luottamusmiehen kanssa. Uutta on myös, että tietyistä lain pykälistä voisi sopia toisin yrityskohtaisella työehtosopimuksella valtakunnallisten sijaan.
Työlainsäädäntöön tehtävät muutokset eivät ole ikinä pieniä senkään vuoksi, että muutos aiheuttaa aina epäselvyyttä tulkintaan: mitä on tarkoitettu, missä ne rajat nyt menevät ja onko jotakin asiaa huomioitu ollenkaan. Työmarkkinajärjestöjen välisten sopimusten etu on ollut, että järjestöistä on myös saatu yhteistä tulkintaohjetta muutoksiin. Kun yhteisymmärrys työnantaja- ja työntekijäpuolelta puuttuu, puuttuu myös tämä vankka tulkinnallinen selkänoja. Uusi tilanne tarkoittaa väistämättä uudenlaista mallia myös esimerkiksi valvontakysymysten ja riidanratkaisun osalta.
Paikallisen sopimisen edut ovat kuitenkin parhaassa tapauksessa kiistattomat. Paikallisella, kunkin työpaikan erityisolosuhteet huomioivalla sopimusratkaisulla voi olla merkittävä rooli koko yrityksen toimintaedellytysten kannalta, ja laajemmassa kontekstissa Suomen kilpailukyvyn kannalta. Jos sovellettava työehtosopimus tulee annettuna, lienee reilua, että myös siihen sisältyvät mahdollisuudet olisivat kaikkien käytettävissä.
Käytännössä uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen yrityksissä edellyttää, että sopimusosapuolten osaaminen on riittävällä tasolla. Mitä paremmalla tasolla on osaaminen, niin sitä laadukkaampaa toiminta ja sopiminen on. Liittoon kuulumattomuus ei automaattisesti tarkoita sitä, etteikö osapuolilla olisi neuvotteluihin ja sopimiseen liittyvää ymmärrystä ja näkemystä, tai kykyä selvittää tarvittavia asioita.
Toimivan paikallisen sopimisen avain on – ja pitäisikin aina olla – osapuolten yhteinen intressi ja tahtotila löytää juuri kullekin työpaikalle sopiva ratkaisu. Tämä taas tarkoittaa osapuolten välisen luottamuksen ja yhteisen tahtotilan rakentamista. Kun on löydetty toimiva malli työehtojen kehittämiseen, juristin rooliksi jää - ja pitäisi jäädä - asioiden kirjaaminen siten, että kaikki ymmärtävät mitä on sovittu ja että sopimus on pykälien mukainen.