MyFondia VirtuaaliLakimies
6. helmikuuta, 2013

Yrityssaneeraukset Euroopan komission syyniin?

Helmikuun alussa julkaistussa Helsingin Sanomien artikkelissa käsiteltiin Teljän Kuljetus Oy:n saneerausmenettelyyn liittyviä mahdollisia valtiontukiongelmia sekä saneerausmenettelystä tehtyä valitusta EU:n komissiolle. Valtiontukiasiat ovat nousseet esiin viime vuosina mitä erilaisimmissa yhteyksissä ja yksi uusimmista aihepiireistä on vaikeuksissa olevien yritysten saneerausmenettelyihin liittyvät valtiontukiongelmat.

Mikäli velkajärjestelyä ei ole toteutettu niin kutsutun markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti, on olemassa riski, että järjestelyä pidetään EU:n sääntöjen vastaisena ja sisämarkkinoille soveltumattomana valtiontukena. Yksittäisen yrityksen tukeminen julkisilla varoilla on lähtökohtaisesti kielletty, eikä muodossa tai toisessa toteutettua valtiontukitoimenpidettä saa panna täytäntöön ennen kuin Euroopan komissio on arvioinut toimenpiteen soveltuvuuden yhteismarkkinoille. Se, että velkajärjestelyratkaisu on kansallisen tuomioistuimen vahvistama tai hyväksymä, ei millään tavoin poista valtiontukiriskiä, koska vain EU:n komissiolla on loppukädessä toimivalta hyväksyä valtiontuet.

Valtiontuet EU-oikeudessa lähtökohtaisesti kiellettyjä

EU:n valtiontukinormisto lähtee siitä, että valtiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, ja niitä saa myöntää ainoastaan komission luvalla. Valtiontukisäännöt koskevat kaikkia toimenpiteitä, joissa julkinen sektori myöntää yrityksille tukea tai muuta etua. On syytä huomioida, että julkisen sektorin käsite pitää sisällään valtion lisäksi paikallis- ja alueviranomaiset (muun muassa kunnat, maakunnat, kunnalliset organisaatiot) ja julkiset yritykset. Tuen muodolla ei ole merkitystä. Usein kyseessä on suora avustus tuensaajalle, mutta esimerkiksi verohelpotukset, helpotukset erilaisista maksuista tai kiinteistön markkinahintaa alhaisempi vuokra lasketaan myös tueksi.

Valtiontukien arviointi perustuu keskeisesti toimenpiteiden markkinaehtoisuuteen. Tukea ovat sellaiset julkisten viranomaisten toimenpiteet, joista yritys saa sellaista etua, jota se ei olisi saanut tavallisissa markkinaolosuhteissa. Julkinen taho ei siten saa suosia valikoivasti tiettyä yritystä asettaen tämän kilpailijat epäedulliseen asemaan.

Niin sanotun markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaan jäsenvaltio voi tehdä sellaisia sijoituksia, joita tavanomaisin markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja pitäisi hyväksyttävinä samanlaisessa tilanteessa. Tämä periaate on komission ja tuomioistuinten ratkaisukäytännössä laajentunut puhdasta sijoittamistoimintaa laajemmaksi ja siitä on erotettavissa velkojan kaltaisia muunkinlaisia markkinataloustoimijoita kuvaavia periaatteita. Yrityssaneeraustilanteissa periaate muuntautuu nk. markkinatalousvelkojaperiaatteeksi, koska julkinen taho on velkojan asemassa.

Ongelma yrityssaneerausmenettelyissä

Yrityssaneerausmenettelyissä verohallinto on usein suurin velkoja. Tästä seuraa, että velkajärjestelyt ja velkojen leikkaamiset kohdistuvat pääosin verovelkoihin, ja velkojista juuri verottaja kärsii yrityssaneerausmenettelyissä suurimmat tappiot.

Kuten valtiontuen määritelmästä ilmenee, veroista vapauttaminen ja saamisista luopuminen voidaan katsoa sellaiseksi eduksi, jota yritys ei olisi saanut tavallisissa markkinaolosuhteissa ja joka täyttää valtiontuen tunnusmerkit. Vaikka yrityssaneerausta koskee oma lakinsa ja saneerausmenettelyä valvoo tuomioistuin, nämä tekijät eivät sulje pois valtiontukisääntöjen soveltamista menettelyyn.

Kun julkisoikeudellinen velkojataho päättää saneerausohjelmaan suostumisesta ja velkojen leikkaamisesta, sen on syytä tehdä päätöksensä vertaamalla saneerausta muihin mahdollisiin insolvenssimenettelyihin. Jos esimerkiksi yrityksen konkurssi takaisi paremmat mahdollisuudet velkojen perimiseen, on saneerausmenettelyyn ryhtymistä pidettävä valtiontukinormiston vastaisena toimenpiteenä. Usein tämä arvio on kuitenkin erittäin mutkikasta, ja asiassa on otettava huomioon valtava määrä vaihtelevia tekijöitä, kuten esimerkiksi yrityksen maksukyvyttömyyden syyt ja erilaiset taloudelliset tunnusluvut.

Julkisen velkojatahon toimittava yksityisen tavoin

Markkinatalousvelkojaperiaatteen puitteissa kielletyn valtiontuen määritelmä ei täyty, jos valtion tai muun julkisoikeudellisen velkojan voidaan katsoa menetelleen tavalla, jolla myös markkinataloudessa toimiva yksityinen velkojataho olisi perustellusti toiminut. Järkevän yksityisen velkojan tyypillisten toimintamallien noudattaminen puoltaa tuolloin sitä, että valtiontukinormistoa on noudatettu. Valtiontukiriskin välttämiseksi julkisoikeudellisen velkojan on siis syytä pyrkiä samantyyppiseen harkintaan.

Julkisen velkojan saattaa kuitenkin toisinaan olla hankalaa toimia yksityisen velkojan tavoin, tai se on ainakin vaikeasti näytettävissä toteen. Yksityinen velkoja edellyttää usein velkajärjestelyssä velkojen osittaista muuttamista pääomalainoiksi, osakepääomaksi tai vaihtovelkakirjalainoiksi taikka leikkausten kompensointia optioilla. Tällaisia vaihtoehtoja ei julkisoikeudellisella velkojalla monestikaan ole.