MyFondia VirtuaaliLakimies
9 helmikuuta, 2017

Valmistajan varoittamisvastuu - vaikeita rajanvetoja

Osallistun helmikuussa Defense Research Instituten (DRI) vuosittaiseen tuotevastuukonferenssiin Las Vegasissa. Eräs konferenssissa käsiteltävistä aiheista on vaaralliseksi epäiltyjen tuotteiden takaisinvedot, jotka saattavat koskettaa merkittävää osaa tuotevalmistajista jossain vaiheessa yhtiön toimintaa. Kirjoitin aiemmin blogin tuotevalmistajien tarpeesta laatia sisäinen ohjeistus sellaista tilannetta varten, jossa valmistaja saa tietää valmistamansa tuotteen olleen osallisena onnettomuudessa tai vaaratilanteessa. Tällainen ohjeistus onkin tärkeä olla olemassa, ja tärkeää on myös sisäistää paitsi valmistajalla mahdollisesti oleva velvollisuus varoittaa tuotteidensa käyttäjiä mahdollisesta turvallisuuspuutteesta, myös se, että tähän liittyy usein hyvin hankalia rajanvetotilanteita, jotka on syytä arvioida erittäin huolellisesti.

Asian on ongelmallinen muun muassa siksi, että joissain tilanteissa valmistajalla saattaa olla lakisääteinen velvollisuus varoittaa, kun taas julkisen turvallisuustiedotteen lähettäminen aiheuttanee ainakin jossain määrin aina maineen menetystä ja kustannuksia. Valmistajat eivät ymmärrettävästikään ole innostuneita lähettämään turvallisuustiedotteita ”varmuuden vuoksi”. Varoittamisvelvollisuuden ylittymiskynnys ja sisältö saattavat myös vaihdella markkina-alueittain.

Tästäkin syystä jokainen onnettomuus tai läheltä piti -tilanne sekä vikaraportti tulisi analysoida tarkkaan. Varoittamisvelvollisuuden laiminlyönti voi nimittäin johtaa erittäin merkittäviin korvausvelvollisuuksiin paitsi Yhdysvalloissa, myös esimerkiksi EU:ssa. Lisäksi muun muassa EU:n pienjännitedirektiivi asettaa valmistajille velvollisuuden tehdä viranomaisille ilmoituksen turvallisuuspuutteesta – tämän velvollisuuden laiminlyönti on Suomenkin sähköturvallisuuslaissa sanktioitu rangaistuksella. Iso-Britanniassa taas varoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin voidaan katsoa täyttävän ”Corporate manslaughter” -rikosnimikkeen tunnusmerkistön, ja tämä voi johtaa erittäin suuriin sakkoihin. Toisaalta on syytä muistaa, että jotkin tilanteet eivät välttämättä ole luonteeltaan sellaisia, että varoittamisvelvollisuuden kynnys ylittyy, ja tällöin varoittamisesta – takaisinvedosta puhumattakaan – voisi aiheutua valmistajalle suuret menetykset suorina kustannuksina ja toisaalta maineen menetyksenä.

Milloin myynnin jälkeinen varoittamisvelvollisuus sitten on käsillä? Täsmällistä, yleispätevää ohjetta on erittäin vaikea esittää, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa velvollisuuden tarkka sisältö vaihtelee osavaltioittain. Kuitenkin esimerkiksi New Yorkin osavaltiossa on katsottu, että myynnin jälkeinen varoittamisvelvollisuus riippuu mm. tuotteen aiheuttaman vaaran asteesta, tiedossa olevien onnettomuuksien tai vaaratilanteiden määrästä, varoittamisesta valmistajalle aiheutuvan vaivan määrästä sekä toisaalta tuotteen jäljittämisen mahdollisuudesta ja tästä valmistajalle aiheutuvan vaivan määrästä. Suomen sähköturvallisuuslaissa taas mm. säädetään, että jos on aihetta epäillä, että sähkölaite aiheuttaa riskin, tulee valmistajan välittömästi ilmoittaa asiasta viranomaisille. Huomionarvoista on, että myös Yhdysvalloissa valmistajilla saattaa myös – erityisesti kuluttajatuotteiden osalta – olla velvollisuus informoida viranomaisia asiasta, ja tämän velvollisuuden laiminlyönti saattaa johtaa miljoonien dollareiden sakkoihin.

Siinä tapauksessa että valmistaja saa tietää onnettomuudesta tai vaaratilanteesta, on valmistajan siis erittäin suositeltavaa analysoida tarkkaan mm. edellä kuvattuja olosuhteita. Voi myös olla, että varoittamista ei voida pitää riittävänä toimenpiteenä, vaan joissain tilanteissa valmistajan on syytä ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Tämä on usein suositeltavaa niissäkin tapauksissa, joissa varsinaista vaaratilannetta tai edes vikaa ei ole vielä esiintynyt, mutta on syytä epäillä systemaattisen vian mahdollisuutta – näin saattaa olla mahdollista välttää vaikkapa takaisinvedosta aiheutuvat vahingot niissä tilanteissa, joissa ongelma on mahdollista korjata ilman takaisinvetoa. Tämä korostaa entisestään tarvetta analysoida jokainen valmistajan tietoon tuleva vika- ja vaaratilanne. On myös tärkeää muistaa, että käyttöohjeet katsotaan osaksi tuotetta, ja jos käy ilmi, että vaaratilanne on saattanut aiheutua käyttöohjeessa olevasta virheestä tai puutteellisuudesta, tulee myös käyttöohjeiden päivittämisestä huolehtia välittömästi. Varoittamisvelvollisuuden voidaan katsoa ulottuvan näihinkin tilanteisiin: sikäli kuin tuotteiden ostajat ovat tiedossa, tulee päivitetyt käyttöohjeet lähettää kaikille tiedossa oleville ostajille.

Kaikkiaan kyse on hyvin monitahoisia rajanvetoja sisältävistä kysymyksistä, ja näin ollen asioiden vakavasti ottamista ei voine ylikorostaa.