MyFondia VirtuaaliLakimies
4. maaliskuuta, 2010

Täysi-ikäisen juristin mietteitä

Olen toiminut juristina vuodesta 1992 alkaen – siis jo 18 vuotta. Sonerassa ja Nokialla noista 18 vuodesta on kulunut yhteensä 11 ja yritysten ulkopuolella loput 7.

Aika pitkään töitä tuli tehtyä sillä ajatuksella, että eteen kannettavat hommat hoidetaan. Yksi toisensa jälkeen, sovitussa aikataulussa ja laadukkaasti. Mutta jossain vaiheessa alkoi kiinnostaa, mitä ne lakiasiat oikein ovat, joita yrityksissä tai yrityksille niin kovin hoidetaan. Minkälaisia tehtäviä lakiasioilla kaiken kaikkiaan on tai pitäisi olla ja miten niitä olisi viisainta hoitaa.

Ehkä jonkinlainen alku tälle pohdinnalle tapahtui aikanaan seminaarissa Lontoossa, jonka aiheena oli how to effectively manage a legal department . Seminaari alkoi lämmittelykysymyksellä: Missä kaikkialla yrityksessä on lakiasioita?

Asiaa pohdittiin kovin isommissa ja pienemmissä ryhmissä. Lopputuloksena oli oikeastaan vastakysymys: missä yrityksen osassa ei lakiasioita olisi? Lakiasioita on kaikkialla mutta toisaalta mikään ei ole yritysjuristille pelkää juridiikkaa. Jos juttuun liittyy euroja, se on liiketoimintaa ja jos ei, niin ei se juristiakaan kiinnosta.

Jokainen sähköposti, keskustelu, sanaton viestintä, viestinnän puuttuminen, sopimus, palvelukuvaus, mainos, markkinointimateriaali – mikä tahansa aspekti yrityksen toiminnassa voi olla juristille relevantti. Ja kokemus on osoittanut, että ne suurimmat riskit liittyvät usein niihin asioihin, joita ei kukaan juristille ole tuonut katsottavaksi.

Tuollaisesta lopputuloksesta uhkasi tulla painostava olo – miten tästä kaikesta saa otteen, jos juridiikkaa on joka paikassa kuin ilmaa. Jos rajoitan oman puuhani vain siihen, mitä eteen kannetaan, miten voin luottaa, että eteeni kannetaan oikeat asiat – varsinkin kun päätös on tästä ei-juristeilla? Jääkö jotain tärkeää kokonaan hoitamatta, vaikka oma selusta onkin turvattu, kun voin aina vetäytyä sen taakse, että minulle ei kerrottu tai olisi pitänyt juristi ottaa mukaan hyvissä ajoin.

Vaivaahan tuosta pohdiskelusta aiheutui.

Sen sijaan, että jäisin odottelemaan mitä minulta keksitään kysyä, joudunkin suuntaamaan ulos, kylmään maailmaan turvallisista lakiasioista tehtävänäni ymmärtää liiketoimintaa tarpeeksi osatakseni etsiä ja ymmärtää ne oikeat asiat – yrityksen kannalta tärkeimmät sopimukset, sopimuslausekkeet, markkinointiin, kilpailuoikeuteen, tietosuojaan, sisäpiiriasioihin liittyvät asiat… Ja opettaa muut ymmärtämään juridiikasta tarpeeksi, että tietävät, milloin juristista olisi hyötyä. Ja jouduinpa opettelemaan, miten raivata tarpeeksi aikaa luodakseni ja opettaakseni muille perusmallit normijuttujen hoitamiseen niin, että hommat sujuvat nopeasti ja mallikkaasti, vaikka en itse joka paikkaan osuisikaan.

Ja jostain piti vielä kaivaa rohkeutta luopua joidenkin asioiden hoitamisesta – luottaa muidenkin kykyyn ymmärtää vaikka kirjoitettua sopimustekstiä. Puhumattakaan rohkeudesta kieltäytyä joidenkin asioiden hoitamisesta, että ehdin hoitaa tärkeimmät asiat riittävällä paneutumisella.

Mutta on pohdiskeluista aiheutunut hyvääkin.

Tämän tyyppinen suhtautuminen kun ei anna anteeksi puuduttavaa ja passiivista sivustakatselua – sisään pyydettäessä ja ulos kun ”juridiikka” on hoidettu. Kokonaisvaltainen asenne pitää mielen virkeänä ja vaatii tosiaan tutustumaan yrityksen ytimeen, sen strategiaan, tarkoitukseen, tavoitteisiin, kumppaneihin, riskeihin ja ties mihin. Ja sitten hahmottamaan, mikä tässä kaikessa on minun työni kannalta olennaista. Ja lisäksi täytyy vielä löytää yhteinen kieli muun henkilöstön kanssa ja saada omat pointit eläväksi osaksi koko yrityksen toimintaa.

Siinä saa leikkiä oikein sellaista johtajaa tai pelaajavalmentajaa – toki vain omalla kompetenssialueella, mutta läpi koko yrityksen aina hallituksesta ja toimitusjohtajasta viimeiseen suorittajaan saakka: Miten valmennan porukan noudattamaan laillisen toiminnan, järkevän riskienhallinnan ja hyvien sopimusten pelikirjaa ja vielä motivoitumaan sellaisestakin asiasta kuin juridiikka?