MyFondia VirtuaaliLakimies
16. syyskuuta, 2015

Onko pakko? Miksi lakko? - pakottavaa lainsäädäntöä metsästämässä

Usein minulta kysytään, minkälaisiin kysymyksiin erikoistunut lakimies olen. Vastaukseni on lähes poikkeuksetta, että teen töitä pakottavan lainsäädännön kanssa. Nyt tämä 'pakottava lainsäädäntö' on levinnyt ympäri uutisotsikoiden. Mitä se on ja mitä sillä sitten tarkoitetaan?

Minä tarkoitan pakottavalla lainsäädännöllä sääntöjä, jotka on kirjattu lakiin, ja joista pääosin ei saa sopia toisin, ellei poikkeusta nimenomaisesti ole kirjattu laissa. Määräävässä markkina-asemassa oleva yhtiö ei saa vaatia kohtuuttomia sopimuskumppanilta, tiettyä ammattia saa harjoittaa vain lakisääteisen koulutuksen saanut henkilö ja työnantajan tulee kohdella työntekijää laissa määriteltyjen minimiehtojen mukaisesti. Toisaalta ”pakottava lainsäädäntö” voi määrittää myös maksimiehdot. Taksilupien enimmäismäärä on Suomessa tällä hetkellä rajoitettu. Samoin ympäristölle haitallisten päästöjen enimmäismäärää ja sähkönsiirron hintaa säännellään. Mahdollisten perusoikeuksien rajoitusten tulee kuitenkin aina täyttää tietyt kriteerit. Niiden tulee perustua lakiin, olla tarkkarajaisia, oikeasuhtaisia ja perusteltavissa yhteiskunnallisesti tärkeämmäksi katsottavin syin.

”Pakottava lainsäädäntö” on mediapyörityksen kohteena juuri nyt Sipilän hallituksen esittämien säästölinjausten vuoksi. Näiden mukaan työoikeudellisessa sääntelyssä siirryttäisiin nykyisestä minimisääntöjen määräämisestä ”pakottavien” maksimisääntöjen määräämiseen. Koska Sipilän hallitus ei ole antanut asiasta vielä varsinaista hallituksen esitystä, voidaan esittää vain tulkintoja siitä, mitä ”pakottavuudella” tässä suhteessa tarkoitetaan. Tarkoitetaanko nyt sitä, että yksikään työnantaja ei saa jatkossa sopia yhdenkään työntekijän kanssa esimerkiksi 200 % korvauksesta sunnuntaityössä? Vai tarkoitetaanko sitä, että työnantajien järjestö ei saa sopia työntekijöiden kanssa tuollaisesta korvauksesta? Vai tarkoitetaanko mitään – onko koko keskustelu suurta bluffausta?

Mikä sitten onkaan hallituksen perimmäinen tarkoitus, työmarkkinajärjestöt ovat jo nousseet varpailleen. Viime päivien keskustelussa ne ovat tuoneet voimakkaasti esille, että paremmista ehdoista sopiminen yhdessä on osa kansainvälisten sopimusten ja Suomen perustuslain mukaista perusoikeutta yhdistyä ja neuvotella lakia paremmista ehdoista. Kaikkien rajoitusten näihin oikeuksiin tulee siis täyttää edellä mainitut tarkat kriteerit. Tämänhetkinen yhteiskunnallinen debatti koskee sitä, millaisista toimista lainsäätäjä voi määrätä ilman, että näitä oikeuksia loukataan. Samanaikaisesti on muistettava, että näiden oikeuksien toinen puoli on vastaavasti oikeus olla yhdistymättä, joka yleensä luonnollisesti jää järjestöiltä mainitsematta. Voisiko perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia kunnioittava ”pakottavuus” tarkoittaa sitä, että työmarkkinajärjestöt eivät saisi sopia esimerkiksi lakia korkeammasta sunnuntaikorvauksesta muita kuin jäseniään sitovasti?

On mielenkiintoista seurata ja osallistua keskusteluun siitä, millaisilla pelisäännöillä maassamme pelataan. Hallituksen esityksiä valmistelevat ministeriöiden ammattivirkamiehet ja meillä kaikilla – järjestäytyneillä ja järjestäytymättömillä on oikeus ja mielestäni myös velvollisuus lausua näistä esityksistä. Ensin tarvittaisiin kuitenkin se esitys, jossa selkeästi ilmaistaan, mitä ollaan – tai ei olla – tekemässä. Jää nähtäväksi mitä uusia elementtejä saamme keskusteluun pääministeri Sipilän vielä tänään illalla median välityksellä kaikuvasta puheesta.