MyFondia VirtuaaliLakimies
21. maaliskuuta, 2011

Miksi oikeudenkäynti maksaa?

Saksalainen SAP tuomittiin viime vuoden lopulla maksamaan yhdysvaltalaiselle ohjelmistoyhtiö Oraclelle vahingonkorvausta ohjelmistojen tekijänoikeuden loukkauksesta 1.3 miljardia dollaria. Samassa yhteydessä SAP tuomittiin maksamaan Oraclen oikeudenkäyntikuluja 120 miljoonaa dollaria. Oikeudenkäyntikulukorvauksena summa lienee maailmanennätysluokkaa yksittäisessä jutussa.

Näin suuria oikeudenkäyntikuluja Suomessa ei ole tuomittu ja tuskin tullaan aivan lähitulevaisuudessa tuomitsemaankaan, mutta silti oikeudenkäynti on meilläkin kallista. Miksi?

Yksinkertaisia riitoja ei ole

Jos asia on yksinkertainen ja selvä, sitä ei kenenkään kannata viedä oikeuteen. Riita-asioissa on usein kyse sellaisten seikkojen tulkintaerimielisyyksistä, joihin ei löydy suoraa vastausta laista tai sopimuksesta. Oikeudessa joudutaan esimerkiksi pohtimaan, oliko vastapuolen menettely törkeän huolimatonta vain pelkästään huolimatonta? Tai oliko yhtiön taloudellinen tilanne sellainen, että sillä oli peruste irtisanoa työntekijä tällä perusteella?

Myös talousrikosasiat ovat hyvin monimutkaisia ja laajoja. Poliisi on tutkinut Wincapita-juttua jo yli kaksi vuotta. Tuskin kukaan on laskenut, montako tuntia jutun esitutkintaan on käytetty. Luulen, että puhutaan ennemminkin kymmenistä tuhansista kuin sadoista tunneista. Kun juttu vihdoin on saatu oikeuteen, joutuvat asiaa hoitavat lakimiehet perehtymään valtavaan määrään esitutkintamateriaalia ja väistämättä käyttämään siihen runsaasti aikaa.

Julkisuudessa harvoin paheksutaan sitä, kuinka kauan poliisilla, syyttäjällä tai tuomareilla on mennyt aikaa ja resursseja laajan jutun tutkimiseen ja kuinka valtavat kulut siitä syntyvät. Sen sijaan lakimiesten laskuja paheksutaan useinkin, vaikka lakimiehet ovat osa länsimaista oikeusjärjestelmää siinä missä poliisit, syyttäjät ja tuomaritkin.

Oikeuteen ei voi mennä valmistautumatta

Oikeudenkäyntisäännöksiä uudistettiin 90-luvulla siten, että riita-asioissa osapuolten on vedottava kaikkiin haluamiinsa seikkoihin ja esitettävä näistä näyttö jo oikeudenkäynnin alussa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja loogiselta, mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos oikeudenkäynnin loppupuolella tulee esiin jokin uusi asia tai seikka, johon ei aikaisemmin ole muistettu tai osattu vedota, ei tällaiseen voi enää myöhemmin palata.

Tämä niin sanottu prekluusio-sääntö on johtanut siihen, että oikeuteen ei voi mennä kokeilemaan ja kuulostelemaan, mihin vastapuoli sattuu vetoamaan ja suunnitella omaa vastaustaan sen pohjalta. Nyt varsinkin kantajan on ”ammuttava tykillä” heti alussa ja vedottava varmuuden vuoksi vähäisimpiinkin seikkoihin ja hankittava näistä näyttöä vain sen vuoksi, ettei oikeutta vetoamiseen myöhemmin menetettäisi.

Prekluusion tarkoitus on lisätä oikeudenkäynnin ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta, mutta se on samalla lisännyt vaatimuksia panostaa huolelliseen valmisteluun ja siten osaltaan kasvattanut oikeudenkäynnin kustannuksia. Kukaan lakimies tuskin haluaa selittää asiakkaalleen sitä, että johonkin asiaan vetoaminen ei onnistu, koska se unohdettiin tehdä oikeudenkäynnin alkuvaiheessa. Toisaalta kukaan päämies tuskin haluaa, että hänen asiamiehensä hoitaa jutun suurin piirtein hyvin ; isossa riita-asiassa saattaa olla kyseessä koko yrityksen tulevaisuus ja siksi siihen halutaan valmistautua parhaalla mahdollisella tavalla.

Pitkittyminen lisää kustannuksia

Oikeudenkäynneissä on kyse sellaisten asioiden selvittämisestä, jotka tapahtuivat menneisyydessä. Menneisyyden selvittämistä vaikeuttavat inhimilliset seikat; ihmiset eivät muista tapahtumia, muistavat asioita väärin tai he tulkitsevat nyt asioita eri tavalla kuin tapahtumahetkellä. Myös kirjallisten todisteiden hankkiminen menneisyydestä on vaikeaa, todisteita on saatettu hävittää, ne ovat saattaneet kadota tai niiden etsimiseen vain menee runsaasti aikaa.

Väitän, että mikäli asiat saatettaisiin oikeuteen välittömästi tai ainakin nopeammin kuin nyt tapahtuu, oikeudenkäynnit helpottuisivat ja käsittely nopeutuisi. Todistajien määrää voitaisiin vähentää ja kirjallisten todisteiden hankkiminen helpottuisi. Tämä vaikuttaisi suoraan kustannuksiin.

Entä lakimiesten palkkiot?

En kiistä, etteivätkö suuret oikeudenkäyntikulut johtuisi lakimiesten palkkioista. Lakimiehet veloittavat riita-asioiden hoitamisesta käytetyn ajan perusteella. Tuntihinta vaihtelee toimistoittain 150 euron ja 500 euron välillä. Tuntihinta voi kuulostaa kovalta, mutta onko se sitä oikeasti verrattuna muiden asiantuntijapalveluiden hintaan?

Likinäköisyyden korjausleikkaus yksityisellä lääkäriasemalla maksaa noin 3000 euroa ja kestää toimenpiteenä vajaa kaksi tuntia, josta suurin osa on odottelua. Tuntihinta toimenpiteelle on siis 1500 euroa. Itse maksoin hiljattain kylpyhuoneen vedeneristystarkastuksesta 250 euroa. Aikaa tarkastukseen meni noin 15 minuuttia ja lopputuloksena minulle jäi rasti ruutuun –menetelmällä tehty yksisivuinen raportti, jonka laatimiseen oli mennyt ehkä 5 minuuttia. Kallista?