MyFondia VirtuaaliLakimies
1. syyskuuta, 2015

Leijonia, susia ja ellun kanoja

Ennen siirtymistäni Fondian palvelukseen ehdin toimia 20 vuotta yritysjuristina kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavissa pörssiyhtiöissä. Siirtyessäni tiskin toiselle puolelle – siis ulkoisten lakipalveluiden ostajasta niiden tarjoajaksi – koin pienimuotoisen identiteettikriisin, jonka myötä ajauduin pohtimaan liikejuristin roolia maailmankaikkeudessa. Pitäisikö minun muuttaa työskentelytapojani, jotka väistämättä vuosien saatossa ovat hioutuneet sellaisiksi kuin ne ovat.

Yrityksen lakiasiainyksikkö on niin sanottu tukifunktio. Sen tarkoituksena on tukea yrityksen pääasiallista toimintaa, siis liiketoiminnan harjoittamista. Lakiasioiden olemassa olon oikeutus ja edellytys on että liiketoiminta menestyy ja voi hyvin. Juristi, joka vain kertoo liiketoiminnalle että jotakin ei voi tehdä, koska se on lainvastaista tai liian riskialtista, ei tuo liiketoiminnalle juurikaan lisäarvoa. Jos tämä esitetään vielä nokkelalla juristijargonilla höystettynä ja latinankielisiä käsitteitä käyttäen, ei ole mikään ihme, että liiketoiminta ryhtyy pikkuhiljaa välttelemään juristien käyttämistä. Norsunluutornista käsin tapahtuva juridisten ”hyväksytty/hylätty” -leimojen jakelu tai vailla toimenpide-ehdotusta olevien – lähinnä akateemista mielenkiintoa herättävien – muistioiden laatiminen ei toivon mukaan ole enää todellisuutta yrityksissä. Tämän kaltaiseen tehottomuuteen ei yhdelläkään yrityksellä ole näinä aikoina varaa. Liiketoiminnalla tulee olla oikeus vaatia ja saada juridista tukea joka on ratkaisuhakuista, käytännöllistä ja tuo lisäarvoa.

Toisinaan liiketoiminnassa käy niin kuin vanhassa lastenlaulussa leijonan metsästäjälle, jonka eteen tuli ruohikko, jota ei voinut ylittää, alittaa eikä kiertää. Laulussa mennään suoraviivaisesti lävitse, mutta yleensä juridiset ruohikot voidaan tavalla tai toisella kiertää. No kuinkas tämä temppu sitten tehdään? Lähtökohtaisestihan yritysjuristi tuntee oman yrityksensä liiketoiminnan ja toimintaympäristön. Tämä antaa jo hyvät eväät hakea sitä luovaa, yrityksen liiketoiminnan kannalta parasta juridista ratkaisua. Mutta ainakin itse halusin ennen eri vaihtoehtojen pohtimista selvittää kulloisenkin käsillä olevan business casen tavoitteet. Mitä tietyllä sopimuksella tai järjestelyllä haluttiin saavuttaa ja miksi? Muutaman kysymyksen esittäminen saattoi muuttaa merkittävästi sitä, millaista ratkaisua/neuvoa juristina liiketoiminnalle esitin. Tämä on nähdäkseni eräs toimiva tapa varmistaa, että liiketoiminta saa ”täsmäkohdistettua” juridista palvelua, joka aidosti tukee liiketoimintatavoitteita.

Toisaalta jokaisen juristin kohdalle on varmasti sattunut myös niitä tapauksia, joissa vaikkapa myyjä lähestyy sähköpostitse kertoen, että ohessa liitteenä sopimus, joka on saatu vastapuolelta. Hinta on sovittu ja allekirjoitus huomenna. Voitko katsoa, ettei siinä ole mitään ”sudenkuoppia”? Tällöin on hyvä muistaa universaali perustotuus. Sopimus ei ole mitään hämärää juridiikaksi kutsuttua salatiedettä vaan liiketoimintaa! Hintaliite ei ole ainoa osio sopimuksesta, joka joko vie yrityksestä tai tuo yritykseen euroja. Tuotteen tai palvelun hinnan tulee olla riippuvainen siitä, millaisilla ehdoilla tuotetta tai palvelua ostetaan tai myydään. Esimerkki: Hyväksymällä vastapuolen 24:n kk takuuehdon toimitettavalle ohjelmistolle, jonka hinnoittelu on perustunut 3 kk takuuehdolle, pudotaan ”sudenkuoppaan”. Jos tähän vielä lisätään, että ylläpitomaksut alkavat juosta vasta takuuajan päätyttyä, onkin käsillä oikein monttu. Paras lopputulos saavutetaan siis usein silloin kun liiketoiminta on yhteydessä lakiasioihin riittävään ajoissa. Tällöin käsillä olevaan keissiin voidaan yhteisesti sopia tavoitteet ja keinot, joilla niihin päästään. Tämä ei suinkaan tarkoita, että juristin tulisi vain istua ja odotella liiketoiminnan yhteydenottoja, vaan kyllä vastuu proaktiivisesta osallistumisesta yhtiön kehittämiseen ja päätöksentekoon (esim. johtoryhmissä) kuuluu myös juristille.

Mutta palataanpa siis vielä tuohon identiteettikriisiin. Se loppui aika lyhyeen, sillä Fondian palvelukonsepti ei oikeastaan poikkea lainkaan siitä tavasta, jolla olen jo vuosia tottunut työskentelemään. Keskiössä on asiakkaan liiketoiminnan tunteminen. Tämä on oikeasuhtaisen, käytännönläheisenja laadukkaan juridisen palvelun tuottamisen perusedellytys. Sen perusteella Fondialla muun muassa valitaan oikeanlaisen osaamisprofiilin omaava lakimiestiimi tukemaan asiakkaan liiketoimintaa. Dedikoitu tiimi edesauttaa myös tuon peräänkuuluttamani aloitteellisen tuen antamista. Kun koet olevasi osana asiakkaan ”lakiosastoa” olet myös herkempi kehittämään asiakkaasi liiketoimintaa proaktiivisesti. Mikä Fondialta puuttuu, on tuo alallemme valittavasti vieläkin niin kovin tuttu ”pönötys” eli konservatiivinen, vinksahtaneella tavalla omanarvontuntoinen asenne. Täällä asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin ellun kanat. Tämä tarkoittaa työn tekemistä tosissaan, mutta mutkattomasti ja ilon kautta.