MyFondia VirtuaaliLakimies
22. elokuuta, 2016

Lakiteksti ei kuulu kaikille

Hakiessani vuonna 2004 oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja lukiessani pääsykoekirjoja tajusin, että oikiksessa opiskelu (mikäli sinne olisin päässyt) olisi tarkoittanut minulle maksimaalista infoähkyä, mahdollisimman yksityiskohtaista luettelointia, mieletöntä määrää tekstiä pakattuna mahdollisimman pieneen tilaan ja painettuna paksujen lakikirjojen väliin. En yksinkertaisesti ymmärtänyt tällaista lakitekstiä.

Okei, muistikuvani voi olla karrikoitu, maailma ja opetussuunnitelmat muuttuvat vuosikymmenessä ja minäkin päätin lopulta vaihtaa alaa jättämällä lain lukemisen toisille. Pidän edelleen perinteisiä sopimus- ja säädöstekstejä vaikeaselkoisina. Olen silti päivittäin tekemisissä erilaisten juridista ymmärrystä vaativien tekstien kanssa. Osasyynä voi olla se, että olen lakifirmassa töissä, mutta suurin osa teksteistä on ihan ”arkielämän” sopimuksia. Saatan hyväksyä mm. verkkokaupan käyttö- tai sopimusehdot niitä lukematta. Hyväksyn Twitterin, Facebookin, Whatsappin, pankkien jne. muuttuvat tietosuojakäytännöt sen suurempia murehtimatta. Näin siitäkin huolimatta, että niissä saattaa piillä jotain todella tärkeää, jonka huomaamatta jääminen voi johtaa minulle tulevaisuudessa ikäviin yllätyksiin.

Olet varmasti kuullut sanonnan ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja miljoona numeroa”. Kun sisältö on monimutkaista, lukijan täytyy ymmärtää sekä kokonaisuus että yksityiskohdat. Ymmärrettävyyttä voi lisätä ujuttamalla tekstin yhteyteen erilaisia muotoja ja värejä, kaavioita ja taulukoita sekä piirroksia, jotka täydentävät ja tukevat monimutkaista tekstiä. Lakiteksteissä näin harvoin tehdään. On ollut tuskallista tajuta, etten ymmärrä perinteistä lakikieltä ja että joudun tekemään paljon työtä varmistuakseni, etten käsitä esim. asuntokauppapapereissa jotakin lauseketta väärin. Väärinkäsitysten takia juristeja on tarvittukin – tulkkaamaan lakitekstiä ja setvimään luetun ”ymmärtämisestä” johtuvia väärinkäsityksiä.

Vuosikymmeniä sanat ovat olleet juristin tärkeimpiä työkaluja. Toisin sanoen lakimiehet ovat viestinnän ammattilaisia. He neuvovat, tuottavat sisältöä ja asiakirjoja, joissa halutaan olevan asiakkaan kannalta tietty viesti, sopimus tai ohje. Miksi sitten koulu ei valmista tulevia juristeja tarpeeksi miettimään ja tutustumaan tapoihin, joilla he voisivat urallaan tehostaa omaa viestintäänsä? Markkinat edellyttävät tuotteilta ja palveluilta käyttäjäystävällisyyttä. Tekniset ja taloudelliset tiedot esitetään kaavioina ja käyrinä. Käyttö-, asennusohjeet ja markkinointimateriaalit opastavat lukijaa piirrosten ja kuvien avulla. Prosesseja ja logistiikkaketjuja esitetään vuokaavioin. Tekniikan ja lääketieteen alalla ei tultaisi toimeen ilman mallinnusta ja kuvantamista. Voisi siis olettaa, että myös sopimukset ja säädökset olisi näillä keinoilla mahdollista tehdä ymmärrettävämmiksi.

Laajoja tietomääriä olisi helpompi ymmärtää hahmottelemalla data selkeämmin tulkittavaan katsottavaan muotoon. Elämme paraikaa tiedon visualisoinnin nousukautta. Visualisointi tarkoittaa jonkin asian tekemistä havainnolliseksi näköaistille. Hyviä esimerkkejä tiedon visualisoinnista ovat sääkartat. Meteorologit käsittelevät laajoja datakokonaisuuksia ja numeerisia ennusteita tulevasta säätilasta ja niiden perusteella pitää osata määritellä sääkartta eli mihin kohtaan karttaa ja mille viikonpäivälle piirretään aurinko ja mihin pilvi. Yksittäinen tunnusluku, joka tiivistää kymmenentuhatta datapistettä yhdeksi numeroksi tai kuvaksi on ratkaisevasti helpompi hahmottaa kuin nuo kaikki pisteet erikseen.

Myös lakitekstit ja -pykälät voisi tehdä ymmärrettävämmiksi visualisoinnin keinoin. Tällaisia keinoja voivat aiemmin mainittujen lisäksi olla myös pelit ja animaatiot. Visualisoinnilla voitaisiin parantaa viestin perillemenoa ja vuorovaikutusta sekä rakentaa yhteisymmärrystä myös sopimuksia ja säädöksiä laadittaessa. Lakitekstien vaikeaselkoisuuden ei luulisi palvelevan kenenkään etua. Juridisen tiedon visualisoinnin tärkeimpänä pyrkimyksenä pidän sitä, että lakimiehet osaisivat ihan oikeasti puhua samaa kieltä asiakkaansa kanssa. Asiakas todella voisi ymmärtää juridisia sopimuksia. Minkälaisia juridisia asioita sinä tahtoisit näkyväksi eli visuaalisempaan muotoon?