MyFondia VirtuaaliLakimies
22. marraskuuta, 2016

Lähetetyn työntekijän ulkomaantyötulon verotus Suomessa

Lähetetyllä työntekijällä tarkoitetaan yhtiön toiseen valtioon, usein konserniyhtiöön, rajoitetuksi ajaksi ns. komennukselle lähettämää henkilöä. Komennuksia varten tehdään yleensä erillinen komennussopimus, jonka osapuolena paikallinen yhtiö pääsääntöisesti on, kuitenkin siten, että varsinainen työsuhde jää voimaan ja jatkuu komennuksen päätyttyä. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus selventää ulkomaantyötulon verotusta Suomessa. Kirjoituksessa ei käsitellä verotusta työskentelyvaltiossa tai työntekijän sosiaaliturvaa taikka työnantajan velvoitteita.

Usein komennus on kestoltaan siten rajattu, että lähetetty työntekijä säilyy Suomessa yleisesti verovelvollisena ja häntä voidaan lähtökohtaisesti verottaa ulkomaantyötulostaan työskentelyvaltion lisäksi myös Suomessa. Jos henkilöstä kuitenkin tulee ulkomailla oleskelun aikana rajoitetusti verovelvollinen, ei Suomella ole verotusoikeutta ko. tuloon.

Henkilön yleisestä verovelvollisuudesta johtuvaa Suomen verotusoikeutta voivat rajoittaa sekä verosopimukset että ns. kuuden kuukauden sääntö, jonka edellytysten täyttyessä ulkomaantyöstä saatu palkka on Suomessa verovapaata. Verosopimusten mukaan palkan verotusoikeus on lyhyitä työskentelyjaksoja lukuun ottamatta ensisijaisesti työskentelyvaltiolla, mutta myös asuinvaltiolla on lähtökohtaisesti oikeus verottaa ko. tuloa, joskin sen on hyvitettävä työskentelyvaltioon maksettu vero.

Verosopimus voi rajoittaa Suomen verotusoikeutta lähinnä tilanteessa, jossa henkilö katsotaan verosopimuksen mukaan työskentelyvaltiossa asuvaksi. Käytännössä tämä edellyttänee, että työntekijällä on käytettävissään vakinainen asunto vain työskentelyvaltiossa tai ns. kaksoisasumistilanteen osalta, että hänen elinetujensa keskus sijaitsee työskentelyvaltiossa eli hänellä katsotaan olevan kiinteämmät henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteet ko. valtioon kuin Suomeen. Komennusten tilapäisen luonteen vuoksi lienee kuitenkin melko harvinaista, että työskentelyvaltio katsottaisiin henkilön verosopimuksen mukaiseksi asuinvaltioksi ja näin ollen verosopimukset eivät pääsääntöisesti rajoita Suomen verotusoikeutta ulkomaantyöstä saatuun palkkaan.

Kuuden kuukauden säännön mukaan ulkomaantyötulo ei ole Suomessa veronalaista, jos verovelvollisen oleskelu ulkomailla johtuu ko. työstä ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta. Edelleen verovapaus edellyttää, että verosopimus ei rajoita työskentelyvaltion oikeutta verottaa palkkaa ja, että verovelvollinen ei työskentelynsä aloitettuaan oleskele Suomessa enempää kuin keskimäärin kuutena päivänä sellaista täyttä kuukautta kohti, jonka hänen ulkomaantyöskentelynsä voidaan olettaa kestävän tai jonka se on kestänyt. Säännös ei koske suomalaisen julkisyhteisön maksamaa palkkaa, koska sen osalta verotusoikeus on lähtökohtaisesti vain Suomella.

Käytännössä palkan verovapauden kannalta olennaisin selvitettävä edellytys on se, onko työskentelyvaltiolla verosopimuksen mukaan verotusoikeutta työtuloon – ulkomailla työskentelyn ja Suomessa oleskelun kestoa koskevat edellytykset ovat yleensä selkeästi todettavissa. Verosopimusten mukaan verotusoikeus yksityisen työnantajan maksamaan työtuloon on yleensä ns. mekaanikkosäännön perusteella vain asuinvaltiolla, jos:

1) työntekijä oleskelee työntekovaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa enintään 183 päivää 12 kuukauden ajanjaksona, joka alkaa tai loppuu verovuonna (joissain verosopimuksissa 12 kk kalenterivuonna);

2) palkan maksava työnantaja tai palkan sijaismaksaja ei asu työntekovaltiossa; ja

3) työnantajalla ei ole työskentelyvaltiossa kiinteää toimipaikkaa, jota palkkakustannus rasittaisi.

Kaikkien kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta työskentelyvaltiolla ei olisi verotusoikeutta ko. tuloon. Useimmiten työskentelyvaltion verotusoikeus perustuu oleskelun pituuteen, joskin tutkittaessa oleskelua kalenterivuosittain voi tilanne osoittautua hankalammaksi; käytännössä kuuden (tai jopa hieman vajaan kahdentoista) kuukauden yhtäjaksoinen työskentely ei välttämättä tällaisessa tilanteessa anna työskentelyvaltiolle verotusoikeutta, eikä kuuden kuukauden sääntö tällöin sovellu. Tosin näin pitkän työskentelyn perusteella yhtiölle saattaa syntyä työskentelyvaltioon kiinteä toimipaikka, minkä seurauksena ko. valtiolla olisi verotusoikeus palkkaan ja muiden edellytysten täyttyessä ulkomaantyötulo olisi verovapaata Suomessa.

Kuuden kuukauden säännön soveltuessa varsinaisen rahapalkan lisäksi myös muut ulkomaantyöstä maksettavat korvaukset, kuten luontoisedut ja matka- sekä muutto- ja muiden kustannusten korvaukset, ovat Suomessa verovapaita. Sama koskee ulkomaantyöskentelyn ajalta kertyviä bonus- ja tulospalkkioita sekä tietyin lisäedellytyksin myös työsuhdeoptioita. Muussa tapauksessa verotus toimitetaan täysin normaaliin tapaan.