MyFondia VirtuaaliLakimies
16. lokakuuta, 2015

Kohtaamisia työmatkalla

Ihmiselle tekee hyvää välillä rikkoa rutiinejaan. Esimerkiksi perjantaina 18.9. moni joutui varmasti miettimään uudestaan, miten päivänsä järjestää. Kalenterissani oli tilaisuus, joka järjestettiin toisella puolella Pääkaupunkiseutua. Ilman autoa ja julkisen liikenteen seisoessa piti miettiä myös kulkemisia uudesta näkökulmasta. Koska tilaisuus alkoi aikaisin aamulla, olin iloinen, kun sain jo viikolla sovittua kyydistä tuttavan tuttavani kanssa. En ollut tavannut tätä henkilöä aiemmin, mutta yhtäkkiä saimme yhdessä pohtia maailman menoa kulkiessamme aamuvarhaisella kaupungin halki. Siinä keskustellessamme sain oivalluksen asiaan, jota olin pohtinut työssäni. Itse tilaisuudestakin jäi monta ajatusta muhimaan mieleni perukoille.

Olin jo aikaisemmin päättänyt, että en ota stressiä paluumatkasta. Kyllä minä jotenkin löytäisin tieni takaisin kotiin ja töiden ääreen. Annoin sattumalle mahdollisuuden ja hyvä niin. Alkumatkalle sain kyydin toiselta upealta ihmiseltä, joka varmasti tietämättään tarjosi minulle uudenlaisen näkökulman omaan työhöni. Kiitos siitä!

Jatkoin matkaani bussilla, yhdellä niistä harvoista, joita Helsingissä tuona päivänä kulki. Viereisellä penkillä istui iäkkäämpi naisihminen, jonka kanssa jäimme pois samalla pysäkillä. Lähemmäksi määränpäitämme emme päässeet, joten oli turvauduttava jalkapeliin. Siinä yhdessä kävellessämme sain ihan uuden ulottuvuuden ympäröivään maailmaan, kun kuulin sitä peilattavan entisen evakon silmin. Kiitollisena yhteisestä matkastamme toivotin hänelle hyvää viikonloppua ja jatkoin matkaani eteenpäin.

Tarpoessani eteenpäin minulla oli hyvää aikaa reflektoida alkanutta syksyä ja miettiä tulevaa. Harvoin tulee arjen hulinassa hetkiä, jolloin voi keskittyä asioiden pohtimiseen. Huomasin löytäväni aivan uudenlaisia yhteyksiä asioiden välillä ja nautin siitä, että minulla oli tilaa ja aikaa ajatella. Mitä muutakaan sitä olisi tehnyt vesisateessa kulkiessa?

On huikeaa huomata, miten poikkeavat olosuhteet saavat ihmiset tekemään asioita yhdessä ja löytämään uusia tapoja ratkoa eteen tulevia haasteita. Vielä ennen määränpäätäni sain kulkea hetken matkaa tuttavan pyörän tarakalla ja auttaa kiinnittämään venettä, jonka kiinnitysköysiä tuuli oli löysyttänyt. Tämä kai on sitä hetkessä elämistä, tilaisuuteen tarttumista ja heittäytymistä, jota aivan liian harvoin tulee tehtyä.

Mitä arvokasta sinä oivalsit tänään kohtaamisilta asiakkailta, työkavereilta, perheenjäseniltä, kanssakulkijoilta?