MyFondia VirtuaaliLakimies
3. lokakuuta, 2011

Juristi - riidankylväjä vai konfliktinratkaisija?

Veitsenterävä sliipattu juristi repii oikeussalissa vastapuolensa palasiksi. Pala palalta hän murtaa vastustajansa ja tämän vaateet. Ryydittämällä esitystään vielä muutamalla nokkelalla prosessikikalla, hän voittaa juttunsa niin sanotusti 6-0. Tästä erinomaisuudestaan juristi lopuksi kuittaa partnereiden kiittelyn lisäksi miljoonapalkkion.

Edellä kuvattu tilanne vastaa todennäköisesti monen mielikuvaa oikeussaleissa esiintyvistä juristeista. Arkitodellisuus on kuitenkin aivan jotain muuta kuin mitä näemme amerikkalaisissa TV-sarjoissa. Elämä suomalaisissa oikeussaleissa ei ole lainkaan niin dramaattista kuin elokuvissa esitetään, eikä se ole sitä edes Amerikassa. Eikä tämä ole edes tavoiteltava asiaintila.

Juristin tehtävä on ratkaista konfikteja

Oikeussaleihin päätyvät erilaiset ihmisten väliset konfliktit. Silloinkin, kun oikeusjutun osapuolina ovat yhtiöt, on kyse ihmisten välisestä konfliktista.

Konfliktitilanteessa oikeassa olemisen pakkomielle on hyvin turmiollinen asenne. Lain käyttäminen tämän pakkomielteen toteuttamisen välineenä on harvoin, jos koskaan, kenenkään edun mukaista. Saatamme muodollisin juridisin perustein voittaa oikeusjutun, mutta olemmeko tosiasiassa voittaneet? Onko lopputulos siihen uhrattujen panosten arvoinen ja onko se meidän oman kokonaisetumme mukainen?

Inhimillisessä toiminnassa syntyy luonnonlain välttämättömyydellä konflikteja. Näiden konfliktien ratkaisemisessa juristeilla on usein merkittävä rooli. Mutta jos juristin johtoajatus on vain jutun voittaminen, saattaa hän jopa aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä päämiehelleen.

Kuinka juristi sitten voi olla parhaalla tavalla asiakkaansa tukena konfliktitilanteessa? Vastuuntuntoinen tapa lähestyä edessä olevaa konfliktia on perehtyä hyvin sekä ongelmaan että päämiehen tilanteeseen laajemmin. Sen jälkeen on analysoitava eri ratkaisumalleja ja niiden seurauksia päämiehelle. Tältä pohjalta juristi ja hänen päämiehensä luovat yhdessä strategian konfliktin ratkaisemiseksi.

Tässä strategiassa oikeudenkäynnin mahdollisuus on yksi huomioon otettava vaihtoehto, mutta miltei poikkeuksetta muut keinot ratkaista konflikti ovat parempia. Neuvottelustrategian luomisen perusta on määrittää sovinnon huonoin ja paras vaihtoehto. Valitun strategian mukaisesti haetaan neuvottelujen kautta määrätietoisesti ja ponnekkaasti sovintoratkaisua. Viimeiseen asti on yritettävä pitää ongelman ratkaisu omissa käsissä - silloin tiedetään mitä saadaan ja riidan aiheuttamat vahingot voidaan vielä hallita. Vasta kun tämä tie on käyty loppuun, on aika alkaa miettiä haastehakemuksen laatimista.

Laiha sovinto ja lihava riita

Myös oikeudenkäynnissä on strategia rakennettava tavalla, joka optimoi panostuksesta saatavissa olevan hyödyn. Keinot on mitoitettava ennen muuta jutun intressin ja saavutettavissa olevan hyödyn, päämiehen resurssien sekä jutun todennäköisen lopputuloksen pohjalta.

Vaikka neuvottelut eivät olisi johtaneet konfliktin ratkaisuun, on huolellisesti käydystä neuvotteluvaiheesta joka tapauksessa suuri hyöty oikeudenkäynnissäkin. Silloin osapuolet jo tuntevat toistensa argumentoinnin ja näytön sekä muut oikeudenkäynnin lopputulokseen keskeisesti vaikuttavat seikat. Näin he voivat sopeuttaa omat prosessitoimensa tämän mukaisesti. Oikeudenkäynnissä ei siis pitäisi tulla vastaan suuria yllätyksiä.

Niin sanotut vanhan kansan viisaudet pätevät sangen usein myös juridiikan maailmassa. Laiha sovinto on aina vain parempi kuin lihava riita. Oikeusjutuissa on lisäksi muistettava, että juttu on voitettu vasta sitten, kun rahat ovat voittaneen osapuolen tilillä.