MyFondia VirtuaaliLakimies
29. syyskuuta, 2016

Uusi joukkorahoituslaki – sopiva työkalu PK-yritysten rahoituspulmiin?

Suomessa on ollut syyskuun alusta lähtien voimassa uusi joukkorahoituslaki, jolla valtiovarainministeriö pyrkii vahvistamaan joukkorahoituksen asemaa suomalaisten yritysten rahoituskanavana. Joukkorahoituksessa varoja tarvitseva yhtiö hankkii niitä suoraan pääomamarkkinoilta ottamalla vastaan sijoituksia tai lahjoituksia suurelta joukolta yksittäisiä sijoittajia, jotka voivat olla niin ammattimaisia kuin ei-ammattimaisiakin. Tällaiselle, perinteisen pankki- tai muun vakuudellisen rahoituksen korvaavalle yritysrahoituksen muodolle on ollut kasvavaa kysyntää finanssikriisin jälkeisinä aikoina, kun vakavaraistenkin yhtiöiden on vaikea saada sekä oman että vieraan pääoman ehtoista rahoitusta millään ehdoilla. Myös digitalisaatio on edistänyt pääasiassa sähköisten alustojen kautta hankittavan rahoitusmuodon kehitystä. Erityisesti joukkorahoitus sopii alkupään pienten ja keskisuurten startup-yritysten tarpeisiin.

Joukkorahoitusmarkkinan koko Suomessa oli vuonna 2015 vielä vaatimattomat noin 85 miljoonaa euroa (kasvua 48 % edellisvuoteen), mutta maailmanlaajuisesti kyse on jo 35 miljardin dollarin markkinasta, jonka koko vähintään tuplaantuu vuosi vuodelta. Rahoitusmarkkinoilla on muutoinkin nähtävissä trendiä, jossa rahoituksen hakijat pyrkivät välttämään ylimääräisiä välikäsiä ja kohtaamaan sijoittajat suoraan ilman suurten rahoituslaitosten apua ja niiden myötä kuvioihin mukaan tulevaa palvelusta perittävää preemiota sekä ylimääräistä hallinnollista taakkaa. Uuden lain tarkoituksena onkin sekä lisätä joukkorahoituksen saavutettavuutta niin rahoituksen hakijoiden kuin sijoittajienkin näkökulmasta että säännellä markkinoilla toimivia tahoja edes kevennetyssä menettelyssä väärinkäytösten estämiseksi nuorella toimialalla, jossa liikkuu paljon ensikertalaisia, pieniä yrityksiä ja yksityisiä sijoittajia.

Tärkeää uuden lain osalta on huomata ensinäkin, millaiseen joukkorahoitukseen sitä sovelletaan. Suomen joukkorahoitusta koskevissa lainsäädännöllisissä tulkinnoissa sekä ennen uutta lakia että sen jälkeen on joukkorahoituksen katsottu koostuvan ainoastaan yritykselle annettavista joukkolainoista tai siihen tehtävistä osakesijoituksista. Ulkomailla suosittu sponsorointi- ja lahjoitustyyppinen joukkorahoitus vaikkapa uuden prototyyppituotteen rahoittamiseksi tai sosiaalisen hyvinvointiprojektin tukemiseksi ei siis kuulu uuden joukkorahoituslain alaan, vaan niitä säännellään nyt jo iäkkäässä rahankeruulaissa. Tällainen joukkorahoituksen jako kahteen luokkaan, joista toiseen tarvitaan viranomaisen erillinen lupa, on saanut osakseen ansaittua kritiikkiä ja rahankeruulakiin ollaan harkitsemassa asian tiimoilta uudistusta.

Apuna joukkorahoituksen hankintaprosessissa on uuden lain myötä pakko käyttää joukkorahoituksen välittämiseen erikoistunutta yhtiötä, joka on osallistunut yhtiön sijoitusmateriaalin laadintaan ja markkinoinut sijoituskohteena olevaa yhtiötä sijoittajille. Tällaisia toimijoita on perustettu viime vuosina suomalaisille markkinoillekin jo useita. Uuden lain myötä tällaiset toimijat joutuvat rekisteröitymään Finanssivalvonnalle joukkorahoituspalveluja tuottaviksi yrityksiksi ja niihin kohdistetaan viranomaisvalvontaa. Joukkorahoituksen välittäjäyhtiön johdon tulee myös olla rahoitusmarkkinoihin perehtynyttä ja yhtiöllä tulee olla riittävä oma pääoma tai vastuuvakuutus. Ylipäänsä uuden lainsäädännön voidaan katsoa asettavan merkittävimmät vaatimuksensa juuri rahoitettavat yhtiöt ja sijoittajat yhteen saattaville rahoitusalustoille, joiden toimintaa halutaan siistiä ja riittävä sijoittajansuoja taata myös nopeasti kasvavalla alalla. Tämä tuskin tosimielessä liikkuvia joukkorahoituksen välittäjiä haittaa vaan pikemminkin päinvastoin, sillä Finanssivalvonta oli 2014 alkaen lain voimaantuloon saakka pitänyt niitä sijoituspalveluyrityksinä ja kohdistanut niihin raskaan toimilupamenettelynsä, josta ne nyt siis pääsevät kevyemmän rekisteröitymisvelvoitteen piiriin.

Joukkorahoituksen hakemista harkitsevalla yrityksellä on nyt siis mistä valita erilaisten rahoitusalustojen suhteen: alalla on niin uutta kuin vanhaakin rahoituksen välittäjää ja aiemmat hämärätoimijat on saatu kitkettyä pois. Sijoittajallekin selkiintyvä lainsäädäntö on etu: kasvava määrä rahoitusta hakevia, mielenkiintoisia yhtiöitä on nyt helposti tavoitettavissa riittävän sijoitusinformaation kera, ja sijoitetulle omaisuudelle on mahdollisuus saada hyvää tuottoa kohtuullisella riskillä.