MyFondia VirtuaaliLakimies
15. lokakuuta, 2018

Työaikalakia esitetään muutettavaksi, mikä muuttuu?

Hallitus antoi syyskuun lopussa pitkään odotetun esityksen uudeksi työaikalaiksi. Uudistustyötä on tehty huolella ja pitkään, sillä työ- ja elinkeinoministeriö asetti työaikasääntelyn kokonaisuutta selvittävän ja esitystä valmistelevan kolmikantaisen työryhmän jo kesäkuussa 2016. Nyt annetussa hallituksen esityksessä (HE 158/2018 vp) ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uusi työaikalaki. Uudistuksen tavoitteena on ollut lain päivittäminen 2020-luvun tarpeisiin, mutta pääperiaatteiltaan lakiesitys pohjautuu pitkälle voimassa olevan työaikalain sääntelytapaan. Esitys sisältää kuitenkin myös joitakin merkittäviä uudistuksia, muun muassa asiantuntijatyöhön soveltuvan joustotyöajan sekä lakisääteisen työaikapankin. Laki on tarkoitus saattaa voimaan 1.1.2020. Mikä siis tulisi muuttumaan?

Hallitus antoi syyskuun lopussa pitkään odotetun esityksen uudeksi työaikalaiksi. Uudistustyötä on tehty huolella ja pitkään, sillä työ- ja elinkeinoministeriö asetti työaikasääntelyn kokonaisuutta selvittävän ja esitystä valmistelevan kolmikantaisen työryhmän jo kesäkuussa 2016. Nyt annetussa hallituksen esityksessä (HE 158/2018 vp) ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uusi työaikalaki. Uudistuksen tavoitteena on ollut lain päivittäminen 2020-luvun tarpeisiin, mutta pääperiaatteiltaan lakiesitys pohjautuu pitkälle voimassa olevan työaikalain sääntelytapaan. Esitys sisältää kuitenkin myös joitakin merkittäviä uudistuksia, muun muassa asiantuntijatyöhön soveltuvan joustotyöajan sekä lakisääteisen työaikapankin. Laki on tarkoitus saattaa voimaan 1.1.2020. Mikä siis tulisi muuttumaan?

Joustotyöaika

Lakiesityksessä ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uusi joustotyöaika. Joustotyöajalla on tarkoitus vastata muuttuneisiin työajan tarpeisiin erityisesti vaativassa asiantuntijatyössä ja esityksen mukaan joustotyön pääasiallisena soveltamisalana onkin tietotyö. Työnantajan ja työntekijän välillä voitaisiin sopia joustotyöajasta, jos vähintään puolet työntekijän työajasta olisi sellaista, jonka ajan sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voisi päättää itsenäisesti. Jos työ taas luonteensa puolesta vaatii, että työnantaja määrää säännönmukaisesti työnteon ajan ja paikan, joustotyöajasta ei voitaisi sopia.

Joustotyöaika ei lisäisi työntekijän työaikaa, mutta se mahdollistaisi työajan vapaamman sijoittelun, kun viikoittainen säännöllinen työaika voisi tasoittua keskimääräiseksi enintään 4 kuukauden tasoittumisjakson aikana. Lisäksi joustotyöaikaa noudatettaessa ylityön muodostuminen olisi lähtökohtaisesti poikkeuksellista, koska työntekijä määräisi työnteon ajankohdista pääosin itsenäisesti. Joustotyöaikaa tekevälle työntekijälle voisi syntyä ylityötä vain, jos työntekijä työskentelisi työnantajan nimenomaisesta määräyksestä vapaapäivänään taikka työpäivänään yli 8 tuntia vuorokaudessa.

Joustotyöajassa työnantaja määrittelisi työntekijän tehtävät ja tehtäviä koskevat tavoitteet, työntekijä puolestaan määrittelisi pääosin työnteon ajankohdan ja työn suorittamispaikan. Esimerkiksi myyntityössä töiden aikataulu voisi määräytyä asiakassopimusten ja asiakkaiden tarpeiden perusteella, mutta työn tekemisen aikataulu jäisi pääosin työntekijän itsensä määriteltäväksi. Joustotyöaika perustuisi työnantajan ja työntekijän väliseen kirjalliseen sopimukseen, jossa sovittaisiin mm. työskentelypäivistä, viikkolevon sijoittamisesta, mahdollisuudesta teettää sunnuntaityötä sekä mahdollisesta kiinteän työajan osuudesta (aika jolloin työntekijältä edellytettäisiin tavoitettavuutta tai läsnäoloa työpaikalla). Työnantajalla ei olisi joustotyöajan osalta velvollisuutta laatia työntekijälle työvuoroja, vaan joustotyöaikaa koskeva sopimus toimisi työvuoroluettelona.

Lähtökohtaisesti joustotyöaika vaikuttaa tervetulleelta uudistukselta, kun työaikalakia voidaan soveltaa kevyemmin itsenäistä asiantuntijatyötä tekevien työsuhteissa. Joustotyöajan epäkohtana on kuitenkin siihen ehdotettu irtisanomisoikeus, jonka mukaan sekä työnantaja että työntekijä voivat irtisanoutua joustotyöaikaa koskevasta sopimuksesta kulumassa olevan ja tätä seuraavan tasoittumisjakson päättyessä. Tällöin työajan joustot käytännössä lakkaavat, kun työntekijä siirtyy tekemään työehtosopimuksen tai työaikalain mukaista työaikaa.

 

Lakisääteinen työaikapankki

Uuteen työaikalakiin ehdotetaan määräyksiä työaikapankista. Työaikapankilla tarkoitetaan mahdollisuutta säästää ja yhdistää toisiinsa työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia, esimerkiksi työaika- tai ylityökorvauksia taikka lomarahaa.

Nykyisessä työaikalaissa ei ole työaikapankkia koskevia määräyksiä, vaan työaikapankkeja koskevat määräykset on sovittu työehtosopimuksissa. Nyt ehdotettavan työaikapankin käyttöönotosta voitaisiin sopia riippumatta siitä, onko työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa määräyksiä työaikapankista. Tämä tarkoittaa, että työpaikalla voitaisiin sopia lain mukaisesta työaikapankista myös työehtosopimuksen mukaisen työaikapankin sijaan. Työaikapankkia koskeva kirjallinen sopimus tehtäisiin kollektiivitasolla työnantajan ja luottamusmiehen, luottamusvaltuutetun tai muun henkilöstön edustajan kanssa taikka tietyn henkilöstöryhmän tai koko henkilöstön kanssa yhdessä. Sopimuksessa olisi minimissään yksilöitävä työaikapankkiin säästettävät erät sekä säästämisen rajat. Lisäksi sopimuksessa olisi sovittava siitä, millä menettelyllä työaikapankki voidaan lakkauttaa sekä miten kertyneitä vapaita voitaisiin pitää.

Vaikka henkilöstön edustajan ja työnantajan välillä tehty sopimus työaikapankista sitoisi automaattisesti henkilöstön edustajan edustamia työntekijöitä, työnantajalla ei olisi kuitenkaan yksipuolista oikeuttaa päättää tiettyjen erien siirtämisestä työaikapankkiin, sillä esityksen mukaan erien siirtäminen edellyttäisi aina työntekijän antamaa suostumusta. Vastaavasti myöskään työntekijä ei voisi itsenäisesti ilman työnantajan myötävaikutusta päättää sovittujen erien siirtämisestä. Lakisääteisen työaikapankin etuna kuitenkin olisi, että se sallii monista työaikapankeista poiketen myös liukuvan työajan saldon siirtämisen työaikapankkiin. Pankkiin voisi kaiken kaikkiaan säästää eriä enintään niin, että työaikasaldon enimmäiskertymä saisi kalenterivuoden aikana kasvaa maksimissaan 180 tuntia edellisen kalenterivuoden saldoon nähden ja pankissa voisi enimmillään olla säästettynä työntekijän kuuden kuukauden säännöllistä työaikaa vastaava määrä työaikaa.

 

Lisää joustoa liukuvaan työaikaan sekä keskimääräisen työajan järjestelyihin

Lakiesityksessä on täsmennetty myös liukuvan työajan määräyksiä sekä lisätty työntekijän joustomahdollisuuksia. Liukuvassa työajassa työntekijä saa sovituissa rajoissa päättää päivittäisen työajan alkamis- ja päättymisajankohdista. Esityksessä työajan vuorokautinen liukuma-aika voitaisiin sopia enintään neljäksi tunniksi nykyisen kolmen tunnin sijaan. Niin ikään työajan saldojen enimmäiskertymään ehdotetaan lisättäväksi 20 tuntia, jolloin kertymä voisi neljän kuukauden seurantajakson päättyessä olla 60 tuntia. Työaikasaldon alitusten enimmäiskertymää puolestaan esitetään pienennettäväksi 40 tunnista 20 tuntiin. Voimassa olevassa laissa ei ole ollut määräyksiä liukuvan työajan irtisanomisesta ja tältä osin esitetään, että toistaiseksi voimassa oleva ja vuotta pidemmäksi ajaksi tehty liukuvan työajan sopimus olisi irtisanottavissa päättymään kulumassa olevan seurantajakson päättyessä.

Lisää joustoa esitetään myös työnantajan ja työntekijän väliseen säännöllistä työaikaa koskevaan sopimuksen (nykyisen työaikalain 12 §). Tällainen sopimus voidaan tehdä, jos työnantaja ei ole velvollinen noudattamaan työehtosopimusta, jossa sovittu säännöllinen työaika rajoittaa sopimista. Esityksen mukaan työnantaja ja työntekijä voisivat yleistyöajassa sopia säännöllisen vuorokautisen työajan pidentämisestä kahdella tunnilla enintään 10 tuntiin ja viikoittaisen työajan pidentämisestä 40 tunnista enintään 48 tuntiin. Viikoittaisen työajan olisi kuitenkin tasoituttava keskimäärin 40 tuntiin enintään 4 kuukauden aikana.

Muuta huomioitavaa

Esityksessä on lisäksi täsmennetty ja osin tiukennettukin työaikalain soveltamisalaa, kun soveltamisharkintaa ei voida enää tehdä tapauskohtaisesti, vaan työaikalain ulkopuolelle jääminen pohjautuisi”tyhjentävään” luetteloon. Lisäksi työaikalain ulkopuolelle jääminen edellyttäisi aina, että työntekijällä olisi ns. työaika-autonomia, jolloin työntekijän työaikaa ei määriteltäisi ennalta eikä hänen työaikansa käyttöä valvottaisi. Esityksen mukaan osin laajentunutta soveltamisalaa kompensoidaan kuitenkin edellä mainitulla joustotyöajalla, jossa työaikalakia voidaan soveltaa ”kevyemmin”. Vaikka lain yhtenä tavoitteena oli lisäksi saattaa yleissitovaa työehtosopimusta noudattava työnantaja samaan asemaan kuin työehtosopimusta työnantajaliittoon järjestäytymisen perusteella noudattava työnantaja, tällaiselle ratkaisumallille ei ole kuitenkaan lainvalmistelussa löytynyt yhteisymmärrystä. Tästä on osoituksena esityksessä säilytetty nykyisen työaikalain mukainen paikallinen sopiminen. Sen mukaan järjestäytymätön työnantaja voi tehdä yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvan paikallisen sopimuksen säännöllisestä työajasta, muttei kuitenkaan hyödyntää muita työehtosopimuksen mukaisia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia.

 

Fondialla 21.11. klo 8.30 – 12 pidettävässä seminaarissa avataan tarkemmin muun muassa esitettyä työaikalakia – ilmoittaudu mukaan!