MyFondia VirtuaaliLakimies
2. kesäkuuta, 2017

Tuntemattomat tuotevastuuriskit – vielä voit vaikuttaa

Tuotevastuun ja tuoteturvallisuuden merkitys on viime vuosina globaalisti korostunut, ja viimeaikaisilla kehityskuluilla voi ajan myötä olla kauaskantoisia vaikutuksia liikkuvien laitteiden valmistajille, etenkin etäisyyden tunnistusjärjestelmien sekä dieselpäästöjen johdosta. Nämä ovat molemmat aihealueita, jotka muun muassa seuraavista syistä vaativat mielestäni valmistajien huomiota jo nyt:

Yhdysvaltain kaivosturvallisuus- ja terveyshallinto (U.S. Mine Safety and Health Administration, MSHA) antoi vuonna 2015 määräyksen, joka velvoittaa varustamaan maanalaisissa hiilikaivoksissa jatkuvassa louhinnassa käytettävät paikkaa vaihtavat kaivoslaitteet etäisyyden tunnistusjärjestelmillä. Tiettyjä siirtymäaikoja on annettu, mutta kaikkien määräyksen soveltamisalaan kuuluvien laitteiden (mukaan lukien 16. maaliskuuta 2015 ja ennen sitä valmistetut laitteet, joita ei ole varustettu etäisyyden tunnistusjärjestelmällä) tulee olla varustettuja hyväksytyllä etäisyyden tunnistusjärjestelmällä viimeistään 16. maaliskuuta 2018. Etelä-Afrikassa puolestaan työnantajilla on helmikuussa 2015 julkaistun kaivoksissa käytettäviä koneistoja ja laitteistoja koskevaan säännökseen tehdyn lisäyksen mukaan velvollisuus ehkäistä työntekijöiden loukkaantuminen yhteentörmäyksissä laitteiden kanssa. Käytännössä tämä edellyttää etäisyyden tunnistusjärjestelmien käyttöä.

Muun muassa näistä säännöksistä johtuen vastaavanlaiset järjestelmät ovat vääjäämättä yleistymässä kaivoslaitteistoissa. On syytä huomata, että vaikka MSHA:n määräys ja Etelä-Afrikan laki koskevatkin vain kaivoslaitteita, on niillä todennäköisesti vaikutus myös muihin toimialoihin: käytettävissä olevien teknologioiden yleistyessä ja kehittyessä kyseisen kaltaisista etäisyystunnistusjärjestelmistä tulee mitä todennäköisimmin yhä tavallisempia ja oletettavasti myös halvempia. Nähdäkseni tästä seuraa ennen pitkää se, että etäisyyden tunnistusjärjestelmiä tullaan ennemmin tai myöhemmin pitämään tekniikan nykytason (”state of the art”) mukaisena ja siten niitä edellytettäisiin myös muissa liikkuvissa laitteissa, etenkin teollisessa tai muutoin ammattimaisessa käytössä. Tämä on mielestäni asia, joka valmistajien olisi syytä ottaa ennakoivasti huomioon – etenkin jos valmistajan tietoon tulee onnettomuuksia tai läheltä piti-tilanteita, joissa sen valmistamat liikkuvat laitteet ovat osallisena.

Dieselpäästöistä taas on viime aikoina tullut koko ajan ajankohtaisempi oikeidenkäyntien aihe etenkin Yhdysvalloissa. Tämä näkyy jo siinäkin, että kantajapuolen asianajajat mainostavat palvelujaan mm. internetissä henkilöille, jotka ovat saattaneet kärsiä haittaa tai sairastua dieselpäästöjen seurauksena.

Vuonna 2012 Kansainvälinen Syöväntutkimuslaitos (osa WHO:ta) uudelleenluokitteli diesel-pakokaasupäästöt ihmisille syöpää aiheuttavien aineiden ensimmäiseen luokkaan, ja Yhdysvaltain Työterveys- ja työturvallisuusvirasto (OSHA) julkaisi vuonna 2013 varoituksen pakokaasuista ja dieselin pienhiukkasista. Dieselpäästöjä koskeva sääntely on muutoinkin asteittain tiukentunut; tästä esimerkkinä käy syyskuussa 2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1628 liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen polttomoottoreiden päästöjen raja-arvoihin liittyvistä vaatimuksista.

Uskoakseni tulemme kansainvälisesti näkemään oikeusjuttuja, joissa moottoreiden valmistajien lisäksi vastaajina ovat myös niiden tuotteiden valmistajat, joihin dieselmoottoreita on asennettu – siitä huolimatta, että moottorivalmistajat valmistavat itse moottorit. Kantajathan nimittäin pyrkivät maksimoimaan oikeusjuttunsa menestymisen todennäköisyyden, mutta kantajat eivät välttämättä pysty ulkomailla (kuten Yhdysvalloissa, jossa maksettavat vahingonkorvaukset ovat lähtökohtaisesti huomattavasti suurempia kuin esimerkiksi Euroopassa) osoittamaan paikallisen tuomioistuimen toimivaltaa eurooppalaiseen moottorivalmistajaan nähden – mutta laitevalmistajaan nähden se voi olla helpompaa.

Kaikki tämä korostaa valmistajien tarvetta pohtia käytettävissä olevia vaihtoehtojaan lieventääkseen vastuuriskejään; tämän voi tehdä muun muassa ottamalla laitteiden käyttäjien dieselpäästöille altistumisen ennaltaehkäisy huomioon paitsi jo tuotekehitysvaiheessa myös esimerkiksi sopimuksissaan. Vaikka oikeusjuttujen vyöry ei olekaan vielä massiivinen, uskaltaisin silti neuvoa laitevalmistajia kiinnittämään huomiota näihin asioihin mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.