MyFondia VirtuaaliLakimies
29. elokuuta, 2011

Tervetuloa uusi työntekijä!

”Tervetuloa uusi työntekijä! Jaaha, tuossa onkin jo jotakin odottamassa pöydälläsi. Aloita vaikka katsomalla noita papereita. Otetaan myöhemmin tänään lounas, nyt on pakko juosta tähän yhteen palaveriin!”. ”Joo, eipä tässä mitään”, ajattelee uusi työntekijä. Perehdytys olikin sitten tässä.

Monet meistä varmasti tunnistavat työhistoriansa ajalta samanlaisia kokemuksia olemattomasta perehdytyksestä uudessa työpaikassa. Toivottavasti näitä kauhuskenaarioita ei enää laajemmin ilmene, vaan perehdyttämisen arvo ymmärretään jo paremmin.

Ovatko arvot todellisuutta?

Perehdyttäminen kannattaisikin ottaa yrityksessä vakavasti ­ – yksinkertaisesti jo siitä syystä, että sana yrityksen suhtautumisesta uusiin työntekijöihin kiirii nopeasti. Perehdytyksellä on myös selkeä taloudellinen arvo. Hyvin perehdytetty työntekijä on varmasti sitoutuneempi työnantajaansa ja pääsee nopeammin ja tehokkaammin töidensä kimppuun.

Viime aikoina keskustelua on herättänyt paljon työnantajien harjoittama työnhakijoiden ”googlaus”. Mutta myös työnhakija voi googlata, ovatko yrityksen arvot sitä mitä todella kuvataan, mukaan lukien avoimuus, tiedon jakaminen ja jopa se kuuluisa uuden työntekijän perehdyttäminen. Vai onko kyseessä sittenkin yritys, jossa tiedon panttaaminen on perusajatus – organisaatio, jossa ”kukin oppikoon kantapään kautta” ja ”ei minuakaan kukaan aikoinaan perehdyttänyt” ovat osa arkipäivää.

Sarkasmia tai ei, mutta väitän, että näitäkin tapauksia vielä on olemassa. Olkaamme varuillamme – sosiaalinen media kantaa kyllä tehokkaasti kortensa kekoon.

Panosta perehdyttämiseen ja tarkista taitosi

Yksinkertaistettuna perehdyttämisessä on kyse tiedon jakamisesta ja siitä, miten tähän jakamiseen yhteisössä suhtaudutaan. Mikäli tiedon jakaminen törmää useasti esteisiin, joita ovat mm. ajankäyttö, palkitseminen, resurssit tai jopa tekijänoikeudelliset kysymykset, muodostuu lopulta melkoinen esterata, jossa uudet työntekijät kiemurtelevat. Selvää on, että tässä estejuoksussa voittajia ei ole.

Tiedon jakaminen voi olla myös näennäistä tai jopa pakolla ylhäältä ohjattua. Tämän päivän työyhteisössä pakottaminen ei kuitenkaan toimi. Aika on ajanut sen ohitse ja vuorovaikutus on tullut tilalle.

Työyhteisö toimii, jos ilmapiiri, avoimuus ja ihmisten välinen uskallus ovat todellisia arvoja. Sellaisia arvoja, jotka näkyvät ja kuuluvat sekä sanallisessa että sanattomassa viestinnässä ja vuorovaikutuksessa. Vain näiden arvojen kautta myös uusi työntekijä uskaltaa tuoda esiin omia ajatuksiaan - jopa kyseenalaistaa tai luoda jotakin uutta. Silloin on siirrytty pois tilanteesta, jossa pahimmillaan toimitaan vain mekaanisesti annettujen määräysten ja työohjeiden mukaisesti.

Samanaikaisesti yrityksen on myös huolehdittava, että kaikki yhteisön jäsenet omaavat riittävän taitotason käyttää kaikkia annettuja työvälineitä, perinteisiä ja sähköisiä, tiedon jakamiseen. Itse osallistuin juuri työnantajan järjestämään tilaisuuteen, jossa yhdessä laadittiin ”uusi opetussuunnitelma” siitä, mikä on minimitaso esimerkiksi sähköisten työvälineiden käytön osalta. Jos tietoa aktiivisesti jaetaan, lopputuloksena koko organisaatio hyötyy. Tieto on jalostunut matkalla.

Otetaan siis tiedon jakamisen haasteesta kiinni – ja eikun perehdyttämään!