MyFondia VirtuaaliLakimies
15. heinäkuuta, 2015

Suattaapi olla että on, tai sitten ei – Miksi juristi ei vastaa kysymykseen?

Juridisia tekstejä rasittavat usein paitsi alan oma tekninen termistö myös pitkät ja monimutkaiset lauserakenteet ja yleinen epämääräisyys. Miksi näin? Ilmiön syynä ei lähtökohtaisesti ole juristien halukkuus tahalliseen ilkeilyyn tai ammatilliseen omanarvontunnon pönkittämiseen. Poikkeustapauksiakin tietysti löytyy. Yleisimmin vastaus piilee kuitenkin siinä, että juridiset kysymykset ovat usein monimutkaisia. Niihin on hankala antaa yksiselitteisiä ja lyhyitä vastauksia. Tulkintavaihtoehtoja on useita ja arvioinnissa on aina otettava huomioon tapauskohtaiset asianhaarat. Tästä seuraa lähes automaattisesti tolkuttoman pitkiä virkkeitä, joissa alisteiset sivulauseet seuraavat toisiaan. Tällaisen virkkeen lopussa lukija joutuu tovin miettimään, mihinköhän tässä nyt oikein päädyttiin.

Siinäpä seuraava pulma. Oppikirjan mukaisessa juridisessa tekstissä ei nimittäin pitäisi päätyä suoraan mihinkään. Tämä luontainen epävarmuus ja varauksellisuus juurrutetaan juristikuntaan jo koulunpenkillä. Oikeus on sidottu yhteiskuntaan ja käytännöt sekä laintulkinnat voivat muuttua. Viimeisen sanan käsillä olevaan kysymykseen voikin sanoa ainoastaan korkeimman mahdollisen asteen tuomari, välimies tai hierarkiassa tarpeeksi korkealle asetettu virkamies. Näin ollen juridinen kieli pitää tiukasti kiinni yleiskielestä jo lähes unhoittuneesta tapaluokasta nimeltä ”potentiaali”. Juridinen vastaus ei OLE – se LIENEE. Vastaavaan epämääräisyyteen kykenevät ainoastaan ne kuuluisat kierot (ja minulle erityisen rakkaat) savolaiset.

No sitten. Lienee turha kysyä, mitä tapahtuu, kun polttavan juridisen kysymyksen kanssa painiskeleva asiakas vastaanottaa tällaisen juridisesti oikeaoppisen ja kaikki näkökohdat perusteellisesti huomioivan, mutta ratkaisun suhteen epämääräisen muistion aiheesta ”x”. Niin kuin Kuopion torilla, vastuu viestin tulkinnasta siirtyy vastaanottajalle – tässä tapauksessa asiakkaalle. Mikäli asiakas ei itse ole juristi asiakaskokemus ei ole hääppöinen. Ei siis ihme, että asiakasystävällisyydestä ammattikuntaamme harvoin kiitetään. Asiantuntijuuden verhon takana on helppo unohtaa, että toimimme kuitenkin asiakaspalveluammatissa.

Kapulakieli tulee tuskin koskaan katoamaan juridiikasta. Vaikka suomalaiset viranomaiset ovat tehneet tämän suhteen jo jonkinasteisen ryhtiliikkeen (esim. lainsäädäntötyössä), moni ulkomaalainen instanssi ja sitä myötä myös yksittäiset tahot edellyttävät edelleen korostetun muodollista ja suoraan sanoen koukeroista kielenkäyttöä. Samoin alalle ominainen juridistekninen termistö tulee säilymään. Tietyissä tilanteissa juristin on siis välttämätöntä hallita myös perinteinen ”juridinen kieli”. Kuten missä tahansa asiakaspalvelusuhteessa, myös juristin asiakkaalla on kuitenkin oikeus olettaa, että hän saa palvelua kielellä, jota hän ymmärtää ja ratkaisun, josta hänelle on hyötyä. Vielä alallamme vallitsee tilanne, jossa kyvyllä esittää juridiset asiat mutkattomasti ja ytimekkäästi, pystyy erottautumaan edukseen. Suattaapi olla, että tässä olisi asia, johon meidän juristien kannattaisi vieläkin ponnekkaammin keskittyä.