MyFondia VirtuaaliLakimies
16. helmikuuta, 2012

Rahat, henki ja imago

Viime viikkojen pakkaset ovat kiristäneet monen tupakoitsijan hermoja. Tupakoitsijoita on koeteltu viime vuosina; ensin tupakkakoppiin, sitten jopa ulos pihalle. Asenteet ja lainsäädäntö ovat tiukentuneet käsi kädessä. Kasvava joukko työnantajia on alkanut kieltää työpaikkatupakointia kokonaan, myös työpaikan pihalla.

Jokainen meistä tietää, että tupakointi on terveydelle haitallista, mutta onko työnantajalla oikeutta kieltää sitä? Eikö se ole jokaisen henkilökohtainen valinta – niin päivänselvä kuin tämä valinta meidän ei-tupakoitsijoiden mielestä onkin?

Minulla on oikeus! Vai onko?

Törmäyskurssilla tässä tupakkajupakassa ovat perusoikeudet ja työnantajan määräysvalta. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Tupa­kointi on kiistatta perusoikeus vapaa-ajalla, mutta työpaikalla tästä vapaudesta tulee suhteellisempi käsite.

Perustuslaista löytyy myös toisenlainen näkökulma työpaikkatupakointiin: työnantajayhtiöllä on oikeus määrätä omaisuudestaan ja käyttää sitä haluamallaan tavalla, kuten kieltämällä tupakointi yhtiön alueella. Lisäksi työoikeudellisesti työtä tehdään ”Kapteeni käskee”- säännöillä. Työnantajalla on direktio-oikeus johtaa ja valvoa työntekoa, myös oikeus määrätä työ ajan käytöstä.

Työaikaa on työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Laki ei tunne kahvi- saati tupakkataukoja, ainoastaan vähintään puolen tunnin ”lepotauko”, käytännössä ”ruokatauko”, on lainsuojattu. Jos työpaikalta ei voi poistua, taukokin on työaikaa. Direktiovalta antaa työnantajalle oikeuden määrätä , että työntekijä käyttää tuota lepotaukoa lukuun ottamatta kaiken muun työaikansa vain työn tekemiseen. Karuimmassa tapauksessa työntekijän työpäivään ei kuulu yhtään ylimääräistä taukoa.

Tietysti rajansa kaikella: työnantaja ei voi direktio-oikeudella kuitenkaan puuttua työntekijän henkilökohtaiseen vapauteen perusoikeuksia loukkaavalla tavalla. Minkälaista suojaa on annettava työntekijän vapaudelle tupakoida ja miten paljon työnantaja saa puuttua tähän vapauteen omalla määräysvallallaan?

Näkökulmana yhdenvertaisuus

Työsopimuslain mukaan työnantajan tulee kohdella työntekijöitä tasapuolisesti ja yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjimästä henkilöön liittyvästä syystä. Tupakointi on ”henkilöön liittyvä tekijä”. Pelkästään yhdenvertaisuuden näkökulmasta voi siis väittää, ettei työnantaja saa kieltää tupakkataukoja, jos vastaavan tehottoman ja tuloksettoman ajan saa viettää kahvilla.

Asetelma ei ole niin yksinkertainen; tupakkalaki kieltää tupakoinnin työpaikan sisätiloissa, lisäksi työlainsäädäntö velvoittaa työnantajaa huolehtimaan työpaikan turvallisuudesta ja terveellisyydestä: työpaikalla ei saa olla tupakansavua. Niinpä nikotiiniriippuvainen on jo työnantajaa velvoittavien lakien johdosta huonommassa asemassa kuin kofeiinikoukussa oleva kollegansa.

Työpaikkatupakointi ja imago

Työtuomioistuinkin on pohtinut yksilönvapauden ja direktiovallan rajoja. Ruokatehdas Saarioinen oli kieltänyt tupakoinnin kaikkien konserniin kuuluvien yhtiöiden tuotantolaitoksilla, myös kiinteistöjen ulkoalueilla. Yhtiön vuorotyötä tekevillä työntekijöillä ei ollut mahdollisuutta poistua tehdasalueelta tauoillaan, mikä johti käytännössä siihen, että he eivät voineet tupakoida työpäivän aikana lainkaan. Työntekijöiden ruokailu- ja muut lepotauot kuuluivat työaikaan. Työtuomioistuin katsoi, että työnantajalla oli direktio-oikeutensa perusteella oikeus kieltää tässä tapauksessa tupakointi työaikana ja työpaikalla.

Keskeiseksi perusteeksi nousi konsernin yrityskuva: ” Äitien tekemä ruoka” ja tupakka eivät kuulu yhteen! Osana imagoa on kaikkien Saarioisten tuotantolaitosten savuttomuus. Työtuomioistuin otti huomioon tupakkalaissa säädetyt työpaikkatupakoinnin rajoitukset sekä lain tavoitteet ja totesi, ettei kieltoa voitu pitää myöskään työntekijöiden perusoikeussuojaa merkityksellisesti kaventavana tai työntekijöiden henkilökohtaista vapautta kohtuuttomasti rajoittavana - t yöntekijä saa tupakoida mielin määrin vapaa-aikanaan.

Ratkaisu korostaa työnantajan direktio-oikeutta: pääsäännön mukaisesti työnantajalla on oikeus määrätä työajan käyttämisestä ja mikäli lepoajat kuuluvat työaikaan, työnantaja voi kieltää asiallisilla perusteilla taukotupakoinninkin.

Työoikeuden professori Seppo Koskinen tiivisti ratkaisun ytimen: arvioitaessa tupakointikiellon perusteita, työnantajan intressit, myös imagokysymykset, painavat enemmän, kuin työntekijän oikeus saada tupakoida tauon aikana.

Lopputulos: tupakka voi viedä rahat, hengen ja imagon!