MyFondia VirtuaaliLakimies
25. helmikuuta, 2013

Mitä luottamuksellisesta tietoa henkilöstösi vaihtaa?

Erilaiset toimialayhdistykset täyttävät kunniakkaasti Suomen maan. Alalla kuin alalla on tyypillistä osallistua moninaisiin toimiala- ja teollisuusyhdistyksiin ja muihin kinkereihin. Pienessä maassa on pienet piirit ja pitkät perinteet. Saman pöydän ääressä istuvat usein myös kilpailijat.

Piileekö tässä kuitenkin vaara kilpailulain näkökulmasta? Onko yritys kouluttanut henkilöstönsä ymmärtämään erilaisiin yhdistyksiin osallistumiseen liittyvät kilpailuoikeudelliset riskit? Kuka on lopulta vastuussa, jos vaihdettu tieto tai keskustelut johtavat kilpailuoikeuden vastaisiin toimiin?

Piileekö yhdistyksissä kilpailuoikeudellinen riski?

Korkein hallinto-oikeus antoi 22.1.2013 ratkaisun kodinkoneiden huoltoliikkeiden hintayhteistyötä koskevassa asiassa.

Kodinkoneiden huoltoliikkeiden toimialaliiton hallituksessa ja muissa toimielimissä oli sovittu eräiden huoltotöiden hinnoittelusta. Markkinaoikeus määräsi silloisen Kilpailuviraston 5.5.2006 tekemän esityksen seurauksena sakot vain toimialaliitolle, mutta jätti sakottamatta toimialayhdistyksen hallituksessa edustettuina olleet yritykset. Markkinaoikeus perusteli hylkäämistä mm. sillä, että huoltoliikkeiden ei ollut osoitettu ryhtyneen liiton toiminnasta itsenäiseen tai erilliseen kilpailunrajoitukseen.

Oliko tämä oikein? Eikö toimialayhdistys kuitenkin edusta jäseniään ja jäsenten asioita hallituksessakin ajetaan? Hyöty kohdistuu aina lopulta jäseniin. Ennen kaikkea, onko oikein, että mahdollinen kartelli voisi toimia ilman uhkaa, jos se toimii vain toimialayhdistyksen tai toimialaliiton kautta?

Virasto valitti päätöksestä ja KHO antoi asiassa ratkaisun tammikuussa 2013. KHO tuli asiassa toisenlaiseen lopputulokseen. Ne huoltoliikkeet, joiden edustajat olivat toimialaliiton hallituksessa ja muissa toimielimissä osallistuneet hinnoittelusta sopimiseen, ovat vastuussa kilpailunrajoituksesta. Päätös on tärkeä linjaus erilaisten toimialayhdistysten ja –järjestöjen mahdollisen kilpailulain vastaisen menettelyn ja siitä aiheutuvan vastuun kannalta. Viesti on selvä: Yritykset ovat vastuussa.

Luottamuksellista tietoa ei saa vaihtaa

Kilpailuoikeudelliset koulutukset ovat viestineet yritysten vastuuta jo kauan ennen KHO:n päätöstä. Liiketoimintaan liittyvät päätökset tulee tehdä itsenäisesti. Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto on lähtökohtaisesti kielletty. Luottamuksellista tietoa ei tule eikä saa paljastaa kilpailijalle. Tietojenvaihto on yhtä kiellettyä vaikka se tapahtuisi toimialayhdistyksen tai muun laillisen toiminnan piirissä. Yhtä kiellettyjä ovat keskustelut kokouksen aikana ja sen jälkeiset käytäväpuheet ja kahvikerhot.

Yllä mainittu on maalaisjärkeä käyttämällä melko selvää. Harmaita hiuksia saadaan aikaiseksi kun yhdistetään kuvioon mukaan laillinen toimialayhdistys, tarve tilastointiin ja standardisointiin sekä erilaiset kehityshankkeet ja projektit, joita yhdistykset ovat pullollaan.

Väitän, että rajanvetotapauksia on paljon ja tiukkoja kokousagendoja vielä vähemmän. Harmaantumiseen ja totaaliseen hiuskatoon on kuitenkin lääkkeitä.

  • Ensinnäkin yritysten on syytä olla perillä, missä yhdistyksissä ja foorumeissa henkilöstö kaiken kaikkiaan vaikuttaa. Tällä tarkoitan yrityksen henkilöstöä laajemmin. Kilpailijoiden välinen kielletty tietojenvaihto voi tapahtua kaikilla tasoilla.
  • Toiseksi, henkilöstö pitää kouluttaa kilpailuoikeudellisen asioiden ymmärtämiseen. Keinoja kyllä löytyy perinteisestä sähköiseen.
  • Kolmanneksi, henkilöstö pitää velvoittaa noudattamaan kilpailuoikeudellisia sääntöjä. Tässä voidaan tarjota sekä keppiä että porkkanaa.

Toimialayhdistyksissä perään kuulutan ryhtiliikettä. Laaditaan selkeät kokousagendat ja pysytään niissä. Tunnistetaan tietojenvaihtoon, tilastointiin ja standardisointiin liittyvät kilpailuoikeudelliset rajat. Ja lopuksi tarvitaan vielä TTP = tarpeeksi tiukka puheenjohtaja!