MyFondia VirtuaaliLakimies
27. joulukuuta, 2011

Miltä kansainvälistyminen oikeasti tuntuu?

Oli ehtinyt kulua jo 1715 päivää siitä, kun olimme sanomalehdessä ensi kertaa julkisesti kertoneet aikeistamme jonain päivänä kansainvälistyä. Mihin nämä päivät olivat kuluneet? Kasvamiseen, rohkeuden keräämiseen ja pääoman kartuttamiseen. Suunnittelemiseen, tuotteiden hiomiseen, prosessien rakentamiseen ja oppimiseen.

Näiden 1715 päivän aikana kärsimättömyys toisinaan iski: kun kerran onnistumme toimimaan Helsingin lisäksi kuudella muullakin paikkakunnalla Suomessa , niin miksemme myös kauempana? Sitten taas seuraavana päivänä iski rimakauhu: ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Olin aina kuvitellut, että kansainvälistymisen hetki olisi juhlava ja muodollinen. Salamavalojen välkettä, kädenpuristuksia, mahtipontisia avajaispuheita. Kenties jopa symbolinen nauhan leikkaus jättimäisillä saksilla arvovaltaisen yleisön ympäröimänä.

Kansainvälistymisen h-hetki

Kun oma kansainvälistymisen hetkeni vihdoin perjantaina 9.12.2011 klo 17.30 koitti, siitä tuli kuitenkin kovin erilainen kuin olin etukäteen odottanut. Olimme koko yrityksen voimin viettämässä pikkujoulujamme Turussa. Olin käynyt pikkujoulusaunassa, josta siirryin hotellihuoneeseeni ja odottamatta tapasin siellä organisaatiomme ensimmäinen kansainvälisen jäsenen, joka oli juuri saapunut paikalle tapaamaan tulevia kollegoitaan.

Sen sijaan, että kansainvälistymisen hetki olisi tuntunut erityisen juhlavalta ja muodolliselta, se tuntui hyvin mutkattomalta ja luonnolliselta. Ehkäpä valtio- ja kulttuurirajojen ylittäminen ei olekaan niin erityistä kuin olin aikaisemmin odottanut.

Kansainvälinen vahvistuksemme sai vauhdikkaan perehdytyksen kulttuuriimme pikkujouluillallisella. Myös työyhteisömme pääsi kokemaan kansainvälistymisen hetken, kun juhlakielemme – kuin itsestään ja ilman erillistä sopimusta – vaihtui suomesta englanniksi . Illan aikana juhlijoista kuvastui ylpeys siitä, että olimme uskaltaneet ottaa askeleen kohti kansainvälistymistä.

Toki ymmärrämme, että valtaosa kansainvälistymistyöstä on vielä edessä. Mutta toisaalta aivan liian usein tuijotetaan vain tulevaisuuden tavoitteita eikä pysähdytä nauttimaan siitä, mitä on jo saatu aikaiseksi.

Suosittelen kansainvälistymisen hetken kokemista kaikille suomalaisille kasvuyrityksille. Ja olkaa te muut vielä meitä rohkeampia, suunnitelkaa vähemmän ja tehkää nopeammin ja enemmän.