MyFondia VirtuaaliLakimies
22. marraskuuta, 2010

Kielletyn valtiontuen riski kuntien kanssa toimiessa, OSA I

Tämän blogisarjan tarkoitus on selkeyttää valtiontukiin liittyvää normistoa ja tuoda esille erityisiä ongelmatilanteita, joiden kanssa yritykset ja kunnat joutuvat tekemisiin lähes päivittäin. Keskityn tässä sarjassa erityisesti kahteen kunnallistasolla yleisimpään tukitoimenpiteeseen, eli maan ja rakennusten myyntiin sekä lainan takauksiin. Sarjan ensimmäinen osa kohdistuu valtiontuen määritelmään ja seurauksiin.

EU:n kilpailusäännöt ovat 2000-luvulla tiukentuneet entisestään. Brysselistä tulee säännöllisesti uutta säädöstä, johon perehtyminen on työlästä ja jopa pelkästään teknisesti haasteellista (ne, jotka ovat vierailleet Euroopan komission kilpailun pääosaston internet-sivuilla tietävät, mitä tarkoitan). Kilpailusääntöjen noudattaminen on kuitenkin erittäin tärkeää jo pelkästään Suomen kilpailukyvyn kannalta. Julkisia hankintoja koskevat säännöt ovat työllistäneet sekä kuntien että yritysten lakimiehiä jo pidemmän aikaa, mutta viime aikoina myös valtiontukiasiat ovat olleet esillä. Tämä johtuu mm. siitä, että yritykset ovat alkaneet tarkkailla kilpailijoidensa käyttäytymistä EU:n ja kansallisten kilpailusääntöjen valossa ja valtiontukikantelut ovat lisääntyneet tähän asti hillityn linjan omaksuneissa Pohjoismaissa. Loppuvuodesta 2006 komissio teki ensimmäistä kertaa päätöksen Suomea vastaan laittoman tuen takaisinperinnästä muodollisen tutkintamenettelyn päätyttyä.

Yritysten tukeminen julkisilla varoilla ei ole EU:n valtiontukisääntöjen mukaan lähtökohtaisesti sallittua, ja julkiset viranomaiset (etenkin kunnat) saattavat epähuomiossa ja joskus määrätietoisestikin myöntää kiellettyä valtiontukea. Kiellettyjä tukitoimenpiteitä ovat muun muassa suora avustus, verohelpotukset, erilaiset alihinnoittelut tai helpotukset maksuista (esim. jätevesimaksut), edulliset lainat tai lainantakaukset, yms.

Sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (”SEUT”) artiklat 107 - 109 määrittelevät puitteet valtiontukisäännöille. Tervettä kilpailua vääristävät valtiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, mutta säännöissä määritellään kuitenkin poikkeukset, joiden nojalla tukitoimenpiteet voidaan hyväksyä.

Valtiontuen määritelmä perustuu 107 artiklan 1 kohdan tulkintaan. Kyseessä on valtiontuki, jos toimenpide täyttää neljä kumulatiivista tunnusmerkkiä:

  1. valtio rahoittaa toimenpiteen tai tuki myönnetään valtion varoista
  2. toimenpide on valikoiva
  3. toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla tuensaajaa ja
  4. tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Valtiontukisäännöt koskevat kaikkia toimenpiteitä, joissa julkinen sektori myöntää yrityksille tukea tai muuta etua. On erittäin tärkeätä huomioida heti alkuun, että julkisen sektorin käsite pitää sisällään valtion lisäksi paikallis- ja alueviranomaiset (muun muassa kunnat, maakunnat, kunnalliset organisaatiot) ja julkiset yritykset. Tuen muodolla ei ole merkitystä. Usein kyseessä on suora avustus tuensaajalle, mutta esimerkiksi verohelpotukset, helpotukset erilaisista maksuista tai kiinteistön markkinahintaa alhaisempi vuokra lasketaan myös tueksi. Yrityksiä ovat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta.

Valtiontukien arviointi perustuu keskeisesti toimenpiteiden markkinaehtoisuuteen. Tukea ovat sellaiset julkisten viranomaisten toimenpiteet, joista yritys saa sellaista etua, jota se ei olisi saanut tavallisissa markkinaolosuhteissa. Julkinen taho ei siten saa suosia valikoivasti tiettyä yritystä asettaen tämän kilpailijat epäedulliseen asemaan. Julkinen taho voi itse asiassa toimia markkinoilla niin kauan kuin se käyttäytyy samalla tavalla kuin markkinataloudessa järkevästi toimiva yksityinen sijoittaja. Komissio ja EU:n tuomioistuimet käyttävät tätä niin kutsuttua markkinataloussijoittajaperiaatetta mitatakseen, onko julkinen taho toiminut markkinaehtoisesti esimerkiksi myydessään kiinteistöjä tai taatessaan lainoja, vai onko kyse valtiontuesta ja missä määrin.

Tunnusmerkit täyttävät toimenpiteet on ilmoitettava komissiolle noudattaen valtiontukien ilmoitusmenettelyä. Harvoja tilanteita lukuun ottamatta ilman komission hyväksyntää myönnetyt tuet ovat laittomia ja ne voidaan määrätä takaisinperittäviksi korkoineen tukea saaneilta yrityksiltä.

Valtiontukisäännöistä on syytä huomioida se, että julkisten tahojen lisäksi yritysten tulee ehdottomasti tuntea valtiontukisääntöjen keskeiset periaatteet. Tämä siitä syystä, että sääntöjen vastaisesti myönnetyn tuen tapauksessa riski kohdistuu tuensaajalle, koska komissiolla on oikeus määrätä sääntöjenvastainen tuki takaisinperittäväksi. Takaisinperinnässä sääntöjenvastaista tukea saanut yritys joutuu maksamaan tuen korkoineen takaisin tukea myöntäneelle viranomaiselle ja tässä mielessä viranomainen selviää pelkällä ”sormille näpäytyksellä”. Viranomaisen virkavastuu saattaa tosin teoriassa tulla kysymykseen, kuten myös mahdollinen vahingonkorvausvastuu, mutta toistaiseksi seurauksia on vaikea ennustaa, koska Suomessa ei ole vielä tarpeeksi kokemusta takaisinperintään liittyvistä kysymyksistä ja yleisemmällä tasolla kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevat kysymykset ovat avoinna.

Seuraavassa kirjoituksessa keskityn maa-alueiden ja rakennusten myyntiin liittyviin valtiontukiongelmiin. Komission vuonna 2006 tekemä valtiontukipäätös Suomea vastaan koski nimenomaan suomalaisen kunnan tekemää maakauppaa.