MyFondia VirtuaaliLakimies
19. helmikuuta, 2013

Hupparihörhö kohtaa pilkunviilaajan

Luin äskettäin Sami Kuuselan EVA:lle kirjoittaman pamfletin , jossa hän kertoo mitä tapahtuu, kun kaksi erilaista businesskulttuuria kohtaavat. Toista kulttuuria edustaa kasvuyritysten hupparihörhö ja toista perinteisen yritysmaailman liikemies. Myös minä ja juristikollegani Fondialla olemme kohdanneet lukuisia molempien lajityyppien edustajia, ja Kuuselan havainnot tuntuivat monelta osin omakohtaisilta. Myös juristin –entisen pilkunviilaajan- täytyy opetella uusia keinoja pysyäkseen hupparihörhön vauhdissa mukana.

Ei se päämäärä vaan liike

Usein kasvuyritykselle on tärkeintä, että koko ajan tapahtuu jotain. Ajatusten ja suunnitelmien virta on ehtymätön. Kuten Kuusela mainitsee, suunnitelmat voivat vaihtua kesken palaverin ja samassa lauseessa voi kuulla useammankin toistensa kanssa ristiriitaisen ajatuksen. Jos juristi yrittää vain seurata hörhön ajatuksenjuoksua, ja mieltää itsensä harmaaksi dokumentaation laatijaksi, ei projekti etene. Häröilyriskin vuoksi juristin tuleekin ottaa ohjaavampi ote. Tämä on mahdollista, jos juristin ja hörhön välillä vallitsee luottamus ja molemminpuolinen kunnioitus toistensa osaamista kohtaan. Hörhön kunniaksi on sanottava, että usein näin onkin. Koska hän arvostaa omaa osaamistaan, hän arvostaa myös muiden tietämystä omalta erikoisalaltaan.

Auttaakseen kasvuyritystä juristin tulee rohkeasti ottaa omalla alueellaan päätöksentekijän rooli sekä luoda kehykset liikkeelle oikeaan suuntaan.

Huomenna on liian myöhäistä

Koska hupparihörhön maailmassa tapahtuu koko ajan jotain merkittävää, on deadline kaikelle eilen. Jos et ole nopein, tulee joku muu ja vie rahoittajasi, ideasi, markkinasi tai työntekijäsi. Siksi pilkunviilaajan tulee hörhön kanssa työskennellessään joko viilata pilkkua kiihtyvään tahtiin - tai yksinkertaisesti jättää osa pilkuista viilaamatta. On tärkeää heti aluksi selvittää toiminnan tavoite ja todelliset riskit, jotta myös juristi voi keskittyä liiketoiminnan kannalta olennaisiin asioihin.

Vauhdissa auttavat myös sähköiset työkalut, mallisopimukset ja hyvin tuotteistettu prosessi. Kaikki termejä jotka hörhö hyvin ymmärtää, onhan hänelläkin tavoitteenaan liiketoimintansa toistettavuus ja skaalautuvuus.

Hörhö pelaa avoimin kortein

Hörhöä ei yleensä jaksa kiinnostaa tekstiin kätketyt piilomerkitykset, hän haluaa pelata avoimin kortein. Kuten Kuusela toteaa, vedätyksiä pidetään tuomittavina. Tämä auttaa myös juristia laatimaan mahdollisimman ymmärrettävää ja helposti tulkittavaa tekstiä. Unohdetaan siis vastakkainasettelu ja juristien keskeiset neuvottelut kryptisellä merkkijärjestelmällä, jota vain toiset juristit voivat ymmärtää. Toimintastrategiaksi valitaan yhteisen tahtotilan hahmottaminen ja avoin keskustelu riskien jakamisesta selkokielellä.

Vaikka Kuusela esittääkin hupparihörhön ”pizzaa ja cokista -sukupolven” stereotyyppinä, ovat edellä esille tuodut toimintatavat yleisiä laajemminkin pk-yritysmaailmassa. Kun Kuusela pyytää pamflettinsa lopuksi, että yhteistyökumppanit antaisivat hupparihörhöille mahdollisimman suuren vapauden, jotta he voisivat intoilla ja tuottaa lisäarvoa, haluan laajentaa pyynnön koskemaan kaikkea yritystoimintaa. Intoilu ja lisäarvon tuottaminen eivät nimittäin ole vain hörhöjen yksinoikeus, vaan päämäärä jokaisen yhteistyöprojektin kaikille osapuolille.