MyFondia VirtuaaliLakimies
4. lokakuuta, 2016

Eläkelainsäädännön muutokset vaikuttavat lisäeläkevakuutuksiin

Uusi työntekijän eläkelaki tulee voimaan 1.1.2017, jolloin eläkeikää nostetaan portaittain 1955 syntyneistä alkaen ja eläkkeiden karttumista koskevia säännöksiä muutetaan jälleen. Vuoden vaihteessa on lakkautettava myös ns. rekisteröidyt TEL-lisäeläkevakuutukset ja jatkovakuutukset.

Suuri osa yritysten rekisteröidyistä lisäeläkevakuutuksia oli muutama vuosikymmen sitten työeläkeyhtiöissä. Vuoden 2001 tienoilla kuitenkin useat yritykset, muun muassa nousseiden vakuutusmaksujen ja TEL-lisäeläkevakuutusten sulkemisen vuoksi, siirsivät lisäeläkkeet vakuutettavaksi henkivakuutusyhtiöihin. Useassa tapauksessa yritykset myös ottivat samalla muita vapaaehtoisia lisäeläkevakuutuksia.

Vakuutusyhtiöt ovat esittäneet yrityksille taloudellisilta vaikutuksiltaan hyvinkin erilaisia vaihtoehtoja sekä TEL-lisäeläkevakuutusten että vapaaehtoisten lisäeläkevakuutusten korvaamisesta tai päivittämisestä lainsäädännön muuttuessa. Työoikeudellisiin kysymyksiin vakuutusyhtiöt eivät ole ottaneet kantaa.

Julkisuudessa on esitetty erilaisia näkemyksiä lisäeläkejärjestelmän sitovuudesta ja aikaisempi oikeuskäytäntö on osittain hankalasti tulkittavissa. Olemme selvittäneet erään työnantajajärjestön työryhmässä lisäeläkejärjestelmän työoikeudellista sitovuutta.

Lähtökohtaisesti, jos työnantaja on yksipuolisesti päättänyt antaa lisäeläke-etuuden työntekijäryhmälle, se voi myös yksipuolisesti muuttaa etuutta. Jos lisäeläke-edusta on sovittu työnantajan ja työntekijöiden välillä, kyseessä on sopimus, jonka irtisanomisessa noudatetaan sovittua irtisanomisaikaa. Joissakin tapauksissa työnantajan yksipuolisesti ottama lisäeläkejärjestelmä voidaan katsoa vakiintuneeksi käytännöksi. Vakiintumista arvioidaan tapauskohtaisesti ja kokonaisharkinnassa huomioidaan sekä sen puolesta että sitä vastaan puhuvat seikat. Huomattavaa on, että tulkinta vakiintuneesta käytännöstä tapahtuu viime kädessä tuomioistuimessa.

Kollektiivisesta työntekijöitä ryhmänä koskevasta lisäeläke-etuudesta ei sen kollektiivisuuden vuoksi sovita työsopimuksissa. Työsopimuksen ehdoksi ei katsota sitä, että lisäeläkkeestä on mainittu informatiivisesti työsopimuksessa.

Työnantaja ei lähtökohtaisesti vastaa lakisääteisen eläketurvan rajoittamisesta johtuvasta vajauksesta, joka on syntynyt työnantajan vaikutusvallan ulkopuolella olevasta, poliittisessa päätöksenteossa tehdystä lainsäädäntömuutoksesta. Tietenkin on mahdollista, että työnantaja päättää kompensoida lainsäädännön seurauksena työntekijöille mahdollisesti aiheutuvat heikennykset, mutta silloinkin on kyse työnantajan yksipuolisesti ja vapaaehtoisesti tekemästä ratkaisusta.

Oikeuskirjallisuudessa työsuhteen ehtoja ja erilaisia etuuksia, kuten lisäeläkkeitä, on käsitellyt myös oikeustieteen tohtori Jari Murto väitöskirjassaan ”Ryhmänormit yrityksessä”.