MyFondia VirtuaaliLakimies
5. tammikuuta, 2016

Digitaalisopimussäännöt selkokielellä

Tilanne: Olet kaupunkilomalla Keski-Euroopassa ja yllättävä myrsky on pilannut lomasuunnitelmasi. Hotellissa kuitenkin odottaa ilmainen Wi-Fi ja aikaa voi kuluttaa leppoisasti Netflixin ja Spotifyn avulla. Avaat palvelun ja saatavilla oleva viihdetarjonta onkin erilaista. Ulkomaisesta nettikaupasta löytyy tuote, jonka haluaisit, mutta kuka uskaltaa edes ostaa ulkomaisesta nettikaupasta? Voi olla että tuote ei koskaan tule perille. Alat nettomaksajavaltion veronmaksajan ominaisuudessa miettiä minkälaista hyötyä Euroopan unionista on kenellekään ja samalla kaikessa hiljaisuudessa kännykkäsi on vaihtanut hotellin keskinkertaisen Wi-fi:n dataverkkoon. Roaming-maksut nostavat salakavalasti liittymälaskusi pilviin…

Tilanne ei tule toistumaan enää. Euroopan parlamentti äänesti lokakuussa verkkovierailumaksujen poistamisesta EU:n alueella vuoden 2017 kesällä ja jo tätä ennen tekstiviestien, puhelujen ja tiedonsiirron lisämaksuja alennetaan huhtikuussa 2016. Operaattori saa vastaisuudessa periä lisämaksuja vain, jos se osoittaa että ei pysty kattamaan roaming-palvelujen tarjoamisesta johtuvia kustannuksia. Muutos mahdollistaa mm. kännykän nettiyhteyden käyttämisen ulkomailla samaan hintaan kuin kotona Suomessakin. On siis aika viedä suomalaista sosialisointikulttuuria ulkomaille ja vihdoinkin voimme toteuttaa itseämme tuijottamalla tuimasti kännyköitämme ympäri Eurooppaa pelkäämättä ylimääräisiä maksuja! Vaan ei, onko mahdollista, että palvelu josta olet kotimaassa maksanut, ei sisälläkään samoja asioita lomalla? Kuulokkeet jäivät ruumaan menevään matkalaukkuun ja nyt joudut katsomaan sarjojasi hollanninkielisellä tekstityksellä, puhumattakaan siitä että se kesken jäänyt sarja ei lentokentällä enää löydykään käyttämästäsi palvelusta. Näihinkin ongelmiin ollaan onneksi puuttumassa.

Komissio on antanut ehdotuksen verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävää siirrettävyyttä koskevaksi asetukseksi, jonka keskeisenä sisältönä on oikeuttaa kuluttaja nauttimaan jo ostamistaan suoratoistopalveluista ulkomailla. Toisin sanoen, jos olet maksanut suomessa suoratoistopalvelusta, tulee sinulla olla vähintään Suomessa saatavilla oleva palvelun sisältö. Asetuksen odotetaan tulevan voimaan 2017. Tavoitteena on varmistaa kuluttajien mahdollisuus saada rahoilleen vastinetta, mutta samalla muutos edistää tekijänoikeuden haltijoiden asemaa. Laittomien suoratoistopalvelujen käyttö ja piraattien lataaminen vähenee laillisen sisällön ollessa laajemmin saatavilla.

Kaikkea ei ole kuitenkaan ratkaistu. Verkkokauppa tökkii Euroopan laajuisesti, sillä kuluttajat ovat toistaiseksi uskaltaneet luottaa pääasiassa vain kotimaisiin verkkokauppoihin. Euroopan kuluttajamarkkinat ovat valtavat ja kysyntää on olemassa, mutta yritykset eivät tartu mahdollisuuteen, sillä ulkomaisen lainsäädännön soveltuvuus arveluttaa. On turvallisempaa ostaa kotimaasta, sillä säännöt ovat tutut ja et joudu käymään kallista ja pitkää riita ulkomailla. Yli puolet komission kyselyyn vastanneista yrityksistä kertoi olevansa kiinnostuneita rajat ylittävästä verkkokaupasta, mutta vain jos samat sähköisen kaupan säännöt koskisivat kaikkia EU-maita.

Tämän vuoden toukokuussa komissio julkaisi digitaalisten sisämarkkinoiden strategian, jonka tavoitteena on (arvasitte oikein) edistää kaupankäyntiä sähköisillä markkinoilla unionin alueella. Strategialle on tarvetta: Vaikka tavaroita ja palveluja voikin ostaa pääsääntöisesti tullivapaasti Euroopan unionissa, vain 12 % kauppiaista ja 15 % kuluttajista käytti mahdollisuutta käydä rajat ylittävää kauppaa verkossa. Suomessa vain 5 % vähittäismyyjistä on avannut verkkokauppansa ulkomaille, vaikka 32 % käyttää verkkokauppaa kotimaan myynnissään.

Tämän strategian toteuttamisen osana komissio on nyt antanut kaksi ehdotusta digitaalisopimussäännöiksi, jotka koskevat digitaalisen sisällön (kuten suoratoistopalveluiden) ja hyödykkeiden verkkokauppaa.

Digitaalisten palvelujen tapauksessa valmistajalla tulee olemaan vastuu tuotteen virheestä ilman aikarajaa, sillä digitaaliset tuotteet eivät kulu fyysisten tuotteiden tapaan. Todistustaakka käännetään digitaalisen kaupan osalta, eli kuluttajan vastuulla ei ole todistaa tuotteen virhettä, vaan valmistajan tulee todistaa, että virhettä ei ole.

Hyödykkeiden verkkokauppaa koskevia sääntöjä uudistetaan myös. Todistustaakka käännetään myös hyödykkeiden osalta; nykyisin Suomessa kuluttaja voi vaatia tuotteen virheen korjausta kuuden kuukauden kuluessa ilman todisteluvelvollisuutta, mutta vastaisuudessa raja tulee olemaan kaksi vuotta. Myös velvollisuus reklamoida kohtuullisessa ajassa poistuu, eli reklamoida voi ilman aikarajaa.

Muutokset vaikuttavat päällisin puolin tarkasteltuna epäsuotuisilta yrityksille, mutta verkkokauppa on suomalaisille yrityksille suuri mahdollisuus. Yhdenmukaistettujen sääntöjen ansioista sopiminen maakohtaisista ehdoista tulee tarpeettomaksi ja kiinnostuneita ulkomaisia ostajia arvioidaan olevan yli 70 miljoonaa. Suomalaisille yrityksille on aina ollut vaikeaa saavuttaa kansainvälistä näkyvyyttä ja sen eteen on täytynyt taistella kynsin ja hampain. Kuluttajansuojan vahvistaminen kääntyy näin eduksi yrityksille. Suomalaistenkin lienee aika istua optimistijollaan ja kääntää kokka kohti eurooppalaisia kuluttajamarkkinoita.