MyFondia VirtuaaliLakimies
27. kesäkuuta, 2011

Virtuaalinen omaisuus vailla lainsuojaa?

Virtuaalisen omaisuuden anastaminen ei voi olla varkaus , katsoi Kouvolan hovioikeus tuomiossaan 10.3.2011. Tapauksessa oli pähkinänkuoressa kyse siitä, että 16-vuotias espoolaisnuorukainen oli varastanut Habbo-hotellista virtuaalisia huonekaluja 465 euron arvosta siirtämällä toisen käyttäjän hahmolle kuuluneet bittihuonekalut uhrin ulottumattomiin.

Hyvinkään käräjäoikeuden mielestä espoolaispoika syyllistyi näpistykseen. Kouvolan hovi taas katsoi, etteivät virtuaaliset huonekalut voi olla rikoslaissa tarkoitettua irtainta omaisuutta eikä niitä voida edes siihen rinnastaa. Kysymys on hovioikeuden mukaan aineettomasta omaisuudesta, jolla on taloudellinen arvo, mutta joka ei voi olla varkauden kohteena.

Hovioikeuden ratkaisu oli sinänsä linjassa sen kanssa, mitä lainsäätäjä on rikoslain esitöissä todennut: ”Varkaussäännöstä sovellettaessa irtaimeen omaisuuteen ei lueta niin sanottua aineetonta eli henkistä omaisuutta eikä myöskään niin sanottuja sähköisiä varoja”. Päinvastainen ratkaisu olisi ollut helposti rikosoikeuden kantavan periaatteen eli laillisuusperiaatteen vastainen. Eihän ketään voida tuomita rangaistukseen lain kirjaimen ulkopuolelta pelkän analogiapäätelmien perusteella.

Kysymys kuuluu kuitenkin, onko rikoslakimme auttamattoman vanha ja pitäisikö sitä päivittää vastaamaan paremmin tämän päivän arkea.

Virtuaalinen omaisuus roimassa kasvussa

Virtuaaliostoihin, kuten Habbo-hotellin bittihuonekaluihin, käytetään koko ajan enemmän oikeaa rahaa. Internetin trendeihin keskittynyt Inside Network arvioi, että virtuaalisten tavaroiden kauppa kasvaa tänä vuonna yksin Yhdysvalloissa lähes 1,5 miljardiin euroon.

Samaan aikaan eri yhteisöpalvelut tuovat käyttäjilleen virtuaalivaluuttoja, joista odotetaan täysin likvidejä kaupankäynnin välineitä sähköisiin kauppapaikkoihin. Pelkästään Facebookin credits -virtuaalirahan on arvioitu muodostavan jo yli miljardin euron arvoisen bisneksen. Uusien ilmiöiden myötä myös niihin liittyvät lieveilmiöt saavat jalansijaa ja saattavat räjähtää käsiin, varsinkin jos lainsäädännöllinen tilanne on epäselvä.

Lain tulisi suojata myös virtuaalista omaisuutta

Mutta onko virtuaaliomaisuudessa tai virtuaalivaluutoissa kysymys lopulta mistään muusta kuin PayPalin kaltaisista maksuvälitysjärjestelmistä ja lainsäätäjämmekin tunnustamista sähköisistä varoista?

Yhteinen piirrehän näille kaikille on se, että kysymys on sähköisessä muodossa olevasta ja taloudellista arvoa omaavasta virtuaalisesta varallisuudesta, joka voi olla itsenäisenä kaupankäynnin kohteena tai sen välineenä. Kuten lainsäätäjä on rikoslain esitöissä todennut, tällaisten varojen oikeudeton siirtäminen omalle tilille voisi tulla rangaistavaksi olosuhteista riippuen joko petoksena tai kavalluksena. Heitänkin palloa esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälaitokselle.

Olisiko hovioikeuden tuomion aiheuttamalta hämmennykseltä vältytty, jos rangaistusta Habbo-hotellin tapauksessa oltaisiinkin vaadittu petos- tai kavallusrikoksen eikä varkaustunnusmerkistön perusteella? Niin tai näin, väitän, että virtuaalivarallisuus tulee yleistymään pienessä ajassa ilmiömäisesti eivätkä tulevat sukupolvet koe ylipäänsä eroa käsin kosketeltavan tai virtuaalisen omaisuuden varallisuusarvojen välillä.

Oikeustilaa pitäisikin pystyä selkeyttämään tavalla tai toisella nopeasti, ettei yksi keskeinen elämänalue jää lainsäätäjän sateenvarjon ulkopuolelle ja johda anomaliaan.