MyFondia VirtuaaliLakimies
5. maaliskuuta, 2019

Työntekijöille oikeus vuosilomaa täydentäviin lisäpäiviin

Vuosilomalakiin on tehty muutoksia, joilla varmistetaan, että Suomen lainsäädäntö on Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista. Muutoksilla turvataan työntekijälle työaikadirektiivin edellyttämät vähintään 24 lomapäivää sairaus- ja kuntoutuspoissaoloista huolimatta. Lisäksi työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman antamisajankohtaa pidennettiin. 

Oikeus vuosilomaa täydentäviin lisäpäiviin 

Vuosilomalakiin on lisätty uusi säännös 7 a § työntekijän oikeudesta vuosilomaa täydentäviin lisäpäiviin tilanteissa, joissa työntekijä ei sairaudesta ja lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan työstä poissaolon vuoksi ole ansainnut vähintään 24 vuosilomapäivää täydeltä lomanmääräytymisvuodelta.

Mikäli työntekijä on lomanmääräytymisvuoden aikana sairaudesta tai kuntoutuksesta huolimatta ansainnut vähintään 24 vuosilomapäivää, ei tätä lisäpäiväsäännöstä sovelleta. Lisäpäiväsäännöstä ei myöskään sovelleta, jos lomapäiviä ei ole kertynyt 24 päivää jonkin muu poissaolon kuin sairaudesta tai kuntouksesta johtuvan poissaolon vuoksi.

Lisäpäiväsäännös tulee käytännössä sovellettavaksi pidempien ja runsaampien sairauspoissaolojen ja kuntoutusten yhteydessä. Vuosilomalain mukaan sairaudesta tai kuntoutuksesta aiheutuneista poissaolopäivistä enintään 75 työpäivää lomanmääräytymisvuoden aikana on työssäolon veroisia päiviä eli vuosilomaa kertyy enintään 75 työpäivältä sairauden ja kuntoutuksen aikana. Jos työntekijä on poissa sairauden tai kuntoutuksen vuoksi pidempään, ei hänelle välttämättä kerry 24 vuosilomapäivää ja tällöin syntyy oikeus lisäpäiviin. Oikeus lisäpäiviin voi syntyä ensinnäkin silloin, kun työssäolon veroiseksi katsottavat 75 työpäivää olisivat täyttyneet yhdenjaksoisen sairauspoissaolon vuoksi. Lisäpäiväoikeus voi syntyä kuitenkin myös silloin, kun edellä mainitut 75 työpäivää olisivat täyttyneet useiden yksittäisten sairauspoissaolojen vuoksi.  

Vuosilomapäivien kokonaismäärää tulee tarkastella lomanmääräytymisvuosittain. Annettavien lisäpäivien määrään vaikuttaa siten se, miten sairauspoissaolo tai kuntoutuksessa oleminen sijoittuu lomanmääräytymisvuoteen. Lisäpäiviä annetaan sen verran, että työntekijä saa vähintään vaadittavat 24 lomapäivää kunakin lomanmääräytymisvuotena. 

Oikeutta lisäpäiviin ei ole enää sen jälkeen, kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla on katsottu olevan mahdollista rajoittaa vuosilomaoikeutta, jos sairauspoissaolo on jatkunut tarpeeksi pitkään. Yhdenjaksoisuuden katkaisevat poissaolojen väliin sijoittuvat työssäolopäivät tai -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen. Tällaisen työskentelyjakson jälkeen 12 kuukauden laskeminen aloitetaan uudelleen, kun uusi poissaolo alkaa.

Lisäpäivät eivät ole vuosilomalain mukaista vuosilomaa eikä työssäolon veroista aikaa. Niiden ajalta ei myöskään kerry uutta vuosilomaa.  Koska lisäpäivät eivät ole vuosilomaa, on vuosilomakirjanpidosta jatkossa käytävä ilmi, ovatko lomapäivät vuosilomapäiviä vai lisäpäiviä.  

Lisäpäiviltä työntekijällä on oikeus saada säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus, joka ei ole vuosilomapalkkaa vaan erityinen korvauslaji.  Lisäpäiviltä maksettava korvaus ei oikeuta työehtosopimuksen mukaiseen lomarahaan, ellei työehtosopimuksessa toisin ole sovittu.    

Vuosilomalain muutos vaikuttaa vuosilomakirjanpitoon. Siihen on jatkossa sisällytettävä myös lisäpäivät ja niiden perusteella määräytyvät korvaukset. Työnantajan hallinnollinen taakka lisääntyy tämän vuoksi jonkin verran. Myös työnantajan käytössä olevat hr-järjestelmät voivat vaatia tämän johdosta muutoksia tai päivityksiä.  

Työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman ajankohta 

Vuosilomalain muutoksen yhteydessä on myös muutettu työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman ajankohtaa. Muutoksella pidennetään aikaa, jonka kuluessa siirretty vuosiloma voidaan antaa. Mikäli työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn kesäloman antaminen lomakaudella ja talviloman antaminen ennen seuraavan lomakauden alkua ei ole mahdollista, loma on annettava viimeistään lomakautta seuraavan kalenterivuoden päättymiseen mennessä, ellei lomaa voida antaa kyseiseen kalenterivuoteen sijoittuvan lomakauden aikana. Tämä koskee kesä- ja talvilomia sekä edellä mainittuja lisäpäiviä.  

Jos lomaa ei työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi ole yllä mainitulla tavallakaan mahdollista antaa, saamatta jäänyt loma korvataan lomakorvauksella, kuten tähänkin asti.

Muutokset voimaan 1.4.2019

Lakimuutokset tulevat voimaan 1.4.2019. Ennen lain voimaantuloa alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta määrättäviin lomiin sovelletaan kuitenkin lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Uusia säännöksiä sovelletaan siis ensimmäisen kerran 1.4.2019 alkavan lomanmääräytymisvuoden ajalta ansaittavaan vuosilomaan. Lomakaudella 2.5.2019 – 30.9.2019 annettavaan kesälomaan sekä sen jälkeen annettavaan talvilomaan sovelletaan vielä vanhoja säännöksiä.