MyFondia VirtuaaliLakimies
19. syyskuuta, 2013

Onko oikeudellisille palveluille laatutakuu?

Vuoden 2014 alusta astuu voimaan täydessä laajuudessaan laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011). Sen jälkeen oikeudenkäyntiavustajana tai ‑asiamiehenä saa eräin poikkeuksin toimia vain asianajaja (so. Suomen Asianajajaliiton jäsen) tai sanotun lain mukaisen luvan saanut muu lakimies (”lupalakimies”). Tämän sääntelyn tarkoituksena on ”oikeudenkäyntien asianosaisten oikeusturvan ja asianmukaisen oikeudenhoidon edellytysten parantaminen oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien työn laatutasoa nostamalla” ( HE 318/2010 ). Tämä toteutetaan siten, että kaikki oikeudenkäyntiasiamiehet ja ‑avustajat saatetaan ammattieettisten velvollisuuksien ja valvonnan piiriin. Valvovina eliminä toimivat oikeuskansleri , asianajajalaissa tarkoitettu valvontalautakunta sekä oikeudenkäyntiavustajalautakunta .

Toteutuuko uudistuksen tavoite?

Sekä asianajajiin että lupalakimiehiin kohdistuva valvonta kohdistuu käytännössä aina jo tapahtuneisiin tai tapahtuneiksi väitettyihin virheisiin tai epäasiallisuuksiin. Tämä jälkikäteiskontrolli karsii palveluntarjoajista vain räikeimmät tapaukset. Valvonnan ohjaava ja laatua luova vaikutus on sangen vähäinen.

Asianajajaksi tai lupalakimieheksi pääsemisen vaatimukset ovat tiukentuneet, mutta edelleen kynnys on varsin alhainen. Ero on merkittävä verrattaessa eräisiin muihin ammattiryhmiin, kuten tilintarkastajiin tai erilaisten teknisten toimintojen varmentajiin. Oikeudenkäyntiavustajien taso Suomessa on valitettavan kirjava. Suuria puutteita havaitsee edelleen juridisessa osaamisessa ja etenkin kommunikointitaidoissa ja muissa sosiaalisissa valmiuksissa. Oikeudenkäyntiavustajiin ei kohdistu sellaista valvontaa tai ohjausta, joka systemaattisesti varmistaisi ja kehittäisi tarjottavien palveluiden laadun.

”eat.fi” lakipalveluille?

Etenkin kuluttajan asemassa oleva tarvitsee harvoin oikeudellisia palveluja - jos koskaan. Monelle liikeyrityksellekään palveluiden käyttäminen ei kuulu arkirutiineihin. Palveluiden tarvitsijalla on hyvin rajalliset mahdollisuudet varmistua siitä, että hän saa apua ongelmaansa lakimieheltä, joka todella ymmärtää ongelman laadun ja merkityksen ja pystyy antamaan siihen oikean avun oikeaan hintaan. Oikeudellisia palveluja tarvitsevan, jolla ei ole vakiintunutta asiakassuhdetta lakimieheen, on hyvä kysyä suosituksia. Sekin on edellä mainituista syistä johtuen vaikeampaa kuin esimerkiksi parturia tai hammaslääkäriä valittaessa.

Oikeudellisia palveluja tarjoavat joutuvat harvoin asettumaan julkisen arvioinnin kohteeksi. Iltapäivälehtien sensaatiouutisoinnit eivät tätä tehtävää täytä. Professori Richard Susskind peräänkuuluttaa kirjassaan ”Tomorrow’s Lawyers” muun ohessa sitä, että joku loisi sivuston, jossa lakimiesten asiakkaat ja ehkä myös vastapuolet, voisivat antaa palautetta saamastaan palvelusta samaan tapaan kuin olemme jo tottuneet antamaan arvioita vaikkapa ravintoloiden ja hotellien palvelusta. Tällaiseen haasteeseen jokaisen meistä palveluja tarjoavista lakimiehistä pitäisi uskaltaa vastata. Palveluiden tarjoamisen muodosta, hinnoittelusta, laadusta ja monesta muusta seikasta pitää uskaltaa ja pystyä käymään ennakkoluulotonta ja luovaa keskustelua.