MyFondia VirtualLawyer
11 joulukuuta, 2017

Nopeasti kasvava joukkorahoitus palaa osittain takaisin toimilupamenettelyn piiriin

Kirjoitin vuosi sitten alkusyksystä silloin voimaan astuneesta uudesta joukkorahoituslaista, jonka tarkoituksena oli lisätä sijoittajansuojaa, taata joukkorahoitusmarkkinoiden kasvu sekä kitkeä alalla aiemmin vaikuttaneet, kyseenalaisin resurssein ja motiivein toimineet välittäjäyritykset. Laki on toki ollut voimassa vasta vuoden, mutta ainakaan se ei ole haitannut joukkorahoituksen nopeaa kasvua: vuonna 2016 suomalaisen joukkorahoituksen määrä kasvoi valtiovarainministeriön mukaan vuoden 2015 70,5 miljoonasta eurosta 153 miljoonaan euroon. Ehdottomasti kovinta kasvu oli yrityksiin tehtävien sijoitusmuotoisten eli osakesijoitusten osalta, jotka kasvoivat 41,3 miljoonaan euroon (kasvua jopa 184 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna). Edelleen suosituin joukkorahoituksen alakategoria ovat kuitenkin kuluttajille myönnettävät ns. vertaislainat (71,3 miljoonaa euroa vuonna 2016), joihin joukkorahoituslakia ei sovelleta.

Uuden joukkorahoituslain yksi tarkoituksista oli myös keventää uuden, vasta muotoutumassa olleen toimialan lupasääntelyä: Finanssivalvonnan aiemmin vaatimasta, joukkorahoituksen välittäjiä koskevasta toimiluvasta siirryttiin lain myötä kevennettyyn rekisteröitymisvelvoitteeseen. Nyt näyttää kuitenkin todennäköiseltä, että valtiovarainministeriö joutuu peruuttamaan osittain tämän kevennetyn menettelyn osalta. Syynä linjanmuutokseen on tammikuun alussa 2018 voimaanpantava EU:n rahoitusmarkkinoita säätelevä MiFID II -direktiivi , jonka vaatimukset ovat sen edeltäjää, jo voimaan saatettua ja joukkorahoituslakiinkin vaikuttanutta MiFID I -direktiiviä, tiukemmat. Valtiovarainministeriö on katsonut joukkorahoituksen kuuluvan molempien direktiivien soveltamisalan poikkeukseen, jonka mukaan pelkkään siirtokelpoisia arvopapereita koskevien toimeksiantojen vastaanottamiseen ja välittämiseen ei sovelleta direktiivin sijoituspalveluita koskevia säännöksiä; tälle poikkeukselle on kuitenkin asetettu MiFID II:ssa uusia ehtoja, joihin kuuluu mm. vaatimus direktiiviä vastaavan kansallisen toimilupaedellytyksen asettamisesta poikkeuksen alaan kuuluville rahoitusmarkkinatoimijoille. 26.10.2017 eduskunnalla antamassaan hallituksen esityksessä MiFID II:n vaatimista lainsäädäntötoimista valtiovarainministeriö katsookin nyt, että joukkorahoituslaissa säädetyn rekisteröitymisvelvoitteen ei voida katsoa vastaavan direktiivin sijoituspalveluyhtiöille asettamaa toimilupavaatimusta, minkä vuoksi toimilupavaatimus on pakko palauttaa direktiivin voimaanpanon yhteydessä, eli joukkorahoitusta välittäviä alustoja odottaa tältä osin paluu nykyistä lakia edeltäneeseen aikaan.

Monet joukkorahoitusalan elinkeinotoimijoista sekä näiden edunvalvojista ovat aiemmilla lainsäädäntöhanketta koskeneilla lausuntokierroksilla pitäneet valtiovarainministeriön uutta tulkintaa toimilupavaatimuksesta direktiivin vaatimusten liioitteluna ja vaatineet nykyisen rekisteröintimenettelyn säilyttämistä raskaamman toimiluvan sijaan. Samaa mieltä on ollut myös ainakin yksi virkamies, joka oli valmistelemassa nykyistä, vielä hetken voimassa olevaa joukkorahoituslakia. Hallituksen esityksen myötä näyttää kuitenkin siltä, että valtiovarainministeriö on päättänyt pysyä kannassaan siitä, että toimilupavaatimus on palautettava joukkorahoituksen välitykseen. Nyt ehdotettu laki on tarkoitus saattaa voimaan 3.1.2018 alkaen.

Direktiivin mukaiseen toimilupavaatimukseen sisältyy toki varauma: se, kuten koko direktiivikin, koskee sijoituspalveluiden tarjoamista rahoitusvälineillä, eikä lainainstrumentteja lueta direktiivin mukaisiin rahoitusvälineisiin. Näin ollen uusi (tai sanoisinko mahdollisesti paluun tekevä) toimilupavaatimus tulisi koskemaan ainoastaan sijoitusmuotoista eli osakepohjaista yritysrahoitusta. Joukkorahoitusmuotoinen yritysten lainoittaminen tulisi sen sijaan säilymään nykyisen rekisteröitymismenettelyn alla, mikä tietysti on omiaan tekemään laista ja sen vaatimuksista aiempaa monimutkaisempia. Suuri osa joukkorahoitusalustan tarjoajista onkin nykyisen lain alla tarjonnut sekä sijoitusmuotoista että lainarahoitusta, eli ne joutuisivat muutoksen myötä miettimään hakevatko toimilupaa vai rajaavatko toimintansa jatkossa pelkkään lainamuotoiseen rahoitukseen.