MyFondia VirtuaaliLakimies
20. kesäkuuta, 2011

Konflikti työpaikalla on kiva asia

Taas on alkamassa sellainen palaveri. Odotettavissa on puolitoistatuntinen vänkäämistä ja kiistelyä, ja ulos tullaan puolin ja toisin hermot riekaleina itse asian junnatessa paikallaan.

Tuttu tunne? Minulle on, tai ainakin oli. Suorittamallani ryhmäviestinnän kurssilla sain kuitenkin ahaa-elämyksen. Opin, että konfliktit ovat – oikein käsiteltyinä – hyvä asia. Ai miten niin? No siten, että konflikti on erinomainen tapa saada ryhmän täysi potentiaali käyttöön.

Konflikti käsitetään usein win-lose-tilanteena, josta joku väistämättä poistuu häviäjänä. Koska kukaan ei halua olla häviäjä, taistelemme voittajan roolista. Konflikti voi kuitenkin olla positiivinen juttu, kun sen oivaltaa oikein.

Positiivinen konflikti

Konfliktista tulee tavoiteltava tilanne, jos ryhmän jäsenet saadaan rakentavalla tavalla ilmaisemaan erilaiset ajatuksensa käsiteltävästä asiasta. Jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen taustansa, ja usein katsomme ja käsittelemme asioita eri lailla. Jos nämä erilaiset näkökulmat saadaan esiin, on ryhmällä käytössään laajempi perspektiivi kuin yhden henkilön näkemys. Päätöksenteosta tulee todennäköisemmin laadukkaampaa kuin tilanteessa, jossa vain asiasta samaa mieltä olevat jäsenet keskustelevat siitä.

Juju on siinä, miten erilaisia ajatuksia käsitellään.

Positiivinen vastaväite

Me kaikki tiedämme, että oman mielipiteen tai idean ilmaiseminen voi joskus olla pelottavaa. Emme aina kerro keskeneräisiksi kokemiamme ajatuksia, koska niistä tyypillisesti löydetään ensin huonot puolet. Spontaani idea ei ole valmis, mutta sen jalostaminen on ryhmässä paljon hedelmällisempää kuin yksin.

Ideaa hajottavan kritiikin sijaan voimme esittää tarkentavia lisäkysymyksiä ja pyrkiä jalostamaan toisen ajatusta eteenpäin käyttämällä positiivista vastaväitettä. Yksinkertainen ”kerro lisää” voi tuoda riittävän määrän lisätietoa, jotta ryhmä ymmärtää paremmin mistä ideassa on kysymys ja pystyy viemään ajatusta eteenpäin.

Pois poteroista

Miten meidät saataisiin pois sieltä omista poteroistamme, joihin usein vetäydymme hiomaan ideoitamme niin valmiiksi, ettei niihin pääse kukaan väliin antamaan omaa panostaan? Entä asennoitumaan armollisemmin toisten vinksahtaneilta kuulostaviin ideoihin?

Ehdotan, että seuraavan kerran kun kuulemme kummalliselta vaikuttavan ajatuksen, testaamme positiivisen vastaväitteen toimivuutta. ”Kerro lisää” on keskustelunavauksena neutraali. Idean esittäjälle ja kommentoijalle jää liikkumavaraa eikä työkaverin ideaa torpata kalkkiviivoille. Kukaan ei menetä kasvojaan ja jos päädytään yhteistuumin jättämään idea hautumaan jää päällimmäiseksi tunne, että sitä sentään käsiteltiin. Parhaimmillaan palaverin jälkeen voi huomata, että jotain uutta syntyi ’kuin itsestään’. Silloin konflikti – eri mielipiteiden esittäminen – on todennäköisesti ollut positiivista. Kumpaa teillä harrastetaan?