MyFondia VirtuaaliLakimies
2. joulukuuta, 2016

Kohti ympäristötietoisempia hankintoja – 30 miljardin euron mahdollisuus

Suosin ruokakaupassa luomua, käytän ekoystävällisiä pesuaineita ja ostan kierrätetystä paperista tehtyä ikävän kellertävää vessapaperia koska haluan uskoa, että pienilläkin valinnoilla voi olla suuri merkitys tulevaisuuden kannalta. Realistisesti ajateltuna omat pienet ostokseni tuskin heilauttavat tulevaisuudennäkymiämme suuntaan jos toiseenkaan, mutta entä jos näitä ympäristönäkökohdat huomioon ottavia hankintoja tekisi vuodessa 30 miljardin edestä?

Valtiot, kunnat, kuntayhtymät ja muut julkisen sektorin edustajat ostavat vuosittain noin 32 miljardilla eurolla tavaroita ja palveluita. Vaikka hankintayksiköt päättävät itse mitä ostavat, se, miten hankinnat toteutetaan ja miten valinta tarjottujen vaihtoehtojen välillä tehdään, ohjautuu hankintalain säännösten mukaan. Hankintayksiköt voivat siis hyvinkin päättää tekevänsä ainoastaan ympäristötietoisia hankintoja, mutta se, miten tämä käytännössä tapahtuu, säännellään hankintalainsäädännössä.

Näillä näkymin ensi vuoden puolella voimaan tulevassa uudistetussa laissa julkisista hankinnoista on useita uusia säännöksiä liittyen ympäristönäkökohtien huomioon ottamiseen hankintaprosessissa. Uudistuksessa on haluttu antaa hankintayksiköille entistä laajemmat mahdollisuudet ottaa huomioon ympäristönäkökohdat hankintoja tehdessään.

Jo nykyisin hankintayksikön on mahdollista soveltaa ympäristökriteerejä eri tavoin hankintaprosessin eri vaiheissa. Ensinnäkin hankintayksikkö voi ottaa esiin ympäristönäkökohtia hankinnan kohteen kuvauksessa, joko niin, että hankittavalta tuotteelta edellytetään ympäristöystävällisyyttä (esim. että tuote ei sisällä luonnolle vaarallisia kemikaaleja) tai vaatimalla että tuote on valmistettu käyttäen ympäristöystävällisiä tuotantomenetelmiä. Hankintayksikkö voi myös asettaa tarjoajan soveltuvuusvaatimukseksi tietyn ympäristövaatimuksen täyttymisen, esimerkiksi vaatimalla, että tarjoajan palveluksessa on henkilöitä, joilla on tarvittava osaaminen hankintasopimukseen liittyvien ympäristöasioiden hoitamiseen. Ympäristökriteerejä voidaan myös käyttää tarjousten vertailuperusteena. Mikäli hankintayksikkö valitsee tarjouksista kokonaistaloudellisesti edullisimman, voi se asettaa hinta-laatusuhteen vertailuperusteeksi ympäristöön liittyviä näkökohtia. Valituksi tulleen tarjoajan kanssa solmittava hankintasopimus voi sekin pitää sisällään ympäristövaatimuksia.

Nykylainsäädännön mukaan hankintayksikkö ei sen sijaan voi vaatia tarjoajalta tiettyä ympäristömerkkiä, vaan sen on viitattava tällaisen merkin perusteisiin. Hankintayksikön on mahdollista ilmoittaa, että tietyllä ympäristömerkillä varustettu tuote tai palvelu täyttää automaattisesti vaatimukset, mutta sen on hyväksyttävä myös muu osoitus siitä, että esitetyt vaatimukset täyttyvät. Lakiuudistuksen voimaan tullessa tilanne muuttuu. Hankintayksiköllä olisi mahdollisuus vaatia erityistä ympäristömerkkiä, eikä tarjoajalla ole enää oikeutta vaihtoehtoisen todistuksen antamiseen, paitsi poikkeuksellisissa tilanteissa. Hankintayksiköllä on kuitenkin velvollisuus hyväksyä vaatimaansa merkkiä vastaavat merkit.

Lisäksi hankintalakiuudistus antaisi myös mahdollisuuden sulkea tarjouskilpailusta pois ehdokas, joka on todistetusti rikkonut ympäristölainsäädännön asettamia velvoitteita.

Hankintalaki on kuitenkin ympäristöasioiden näkökulmasta vain mahdollistavaa – yhtäkään säännöstä, joka velvoittaisi ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen, siitä ei edelleenkään löydy. Lain esitöissä todetaankin, että uudistusten vaikutuksia ympäristöön on mahdotonta arvioida. Toisaalta tämä jättää velvoitteisiin hukkuville hankintayksiköille näiden varmasti arvostamaa vapautta, mutta onko tässä jätetty käyttämättä mahdollisuus siirtyä julkisen sektorin esimerkillä kohti kestävämpää kulutusta?